Norja on vuosisadan kuluessa kehittynyt hiljaisesta agraariyhteiskunnasta dynaamiseksi korkeateknologian valtioksi, joka on kansainvälisesti näkyvässä asemassa. Norja kuuluu maailman suurimpiin öljynviejiin ja maailman johtaviin valtioihin monilla teollisuudenaloilla, kuten esimerkiksi vesiviljelyn, meriteollisuuden, vesivoiman, ympäristön, energian, teknologian ja telekommunikaation aloilla.
Aiemmin useimmat norjalaiset hankkivat elantonsa yhdistämällä pienessä mittakaavassa tapahtuvan maanviljelyn useisiin muihin elinkeinoihin, esimerkiksi metsätalouteen, metsästykseen ja kalastukseen. Vallitsevan ilmaston ja pinnanmuodostuksen vuoksi ihmisten selviäminen vaati usein runsaasti joustavuutta ja kekseliäisyyttä.
Luonnonvarojen hyödyntäminen
Norjan talous on aina ollut vahvasti yhteydessä maan valtaviin luonnonvaroihin. Norjan perinteinen asema merkittävänä puutavaran, kalan, mineraalien ja muiden raaka-aineiden viejänä on peräisin keskiajalta. Vuoden 1900 tienoilla käynnistettiin yritykset kesyttää valtion monet vesiputoukset, jotta saataisiin sähköä metallurgia-, kemian- ja paperiteollisuuden energiaintensiivisiin toimintoihin.
Merellä on elintärkeä asema Norjan taloudessa. Raaka-aineiden kuljetus loi perustan Norjan asemalle johtavana merenkulkukansakuntana. Merenkulkuperinne puolestaan loi pohjan valtion nykyisille mereen liittyville toiminnoille: öljy- ja kaasu-, laivanvarustelu- ja kala- ja äyriäisteollisuudelle. Nykyaikoja lähestyttäessä turismista on tullut yksi Norjan nopeimmin kasvavista elinkeinoista.
Kehityksen kulku pohjoisimmilla alueilla (Barentsinmerellä, Norjan pohjoisella mannerjalustalla, Svalbardissa ja Jäämeren alueella) muuttuu tulevaisuudessa yhä tärkeämmäksi ja kyseiselle alueelle kiinnitetään kasvavaa huomiota liittyen öljynetsintään, meribiologiaan, arktiseen geologiaan, kalakantoihin, ilmastonmuutoksen tutkimiseen ja pohjoisimpien alueiden yleiseen hallintaan.
Tietoyhteiskunta
Norja on vain muutaman vuosikymmenen aikana muuttunut luonnonvaroihin perustuvasta taloudesta tietoyhteiskunnaksi. Norjalainen yrityssektori pyrkii kehittämään kustannustehokkaita, ympäristön kannalta kestäviä ja teknisesti pitkälle kehittyneitä ratkaisuja lisätäkseen teollisuuden tuottavuutta ja parantaakseen tehokkuutta. Keskittyminen tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä yhteisiin hankkeisiin ulkomaisten yritysten kanssa on edistänyt kansallisen asiantuntemuksen kehittymistä uusilla alueilla, mukaan lukien ohjelmisto- ja kommunikaatioteknologia, avaruuteen liittyvä teknologia, konepajateollisuus ja bioteknologia.
Ulkomaankauppa
Norja vie maasta noin 40 prosenttia tuottamistaan hyödykkeistä ja palveluista, kun taas tuonti vastaa noin kolmannesta kansallisesta BKT:stä. Ydinmarkkinoihin kuuluvat Pohjoismaiden alue ja Eurooppa, vaikka tiettyjä tuotteita, kuten öljyä, kaasua, mineraaleja sekä kaloja ja äyriäisiä markkinoidaan menestyksekkäästi ympäri maailmaa. Vaikka Norja ei ole Euroopan Unionin (EU:n) jäsen, sen jäsenyys Euroopan talousalueessa (ETA:ssa) varmistaa sille esteettömän pääsyn Euroopan Unionin (EU:n) sisämarkkinoille. Nykyään EU:n osuus Norjan ulkomaankaupasta on noin kolme neljännestä.