Norja on korkeasti kehittynyt teollisuusmaa, jolla on avoin, vientisuuntautunut talous. Maa on yksi maailman rikkaimmista ja se sijoittuu myös kärkijoukkoon elintason, eliniänodotteen sekä yleensä väestön terveydentilan ja asumistason perusteella mitattuna.
Norjan materiaalinen vauraus johtuu osittain maan runsaista luonnonvaroista ja osittain siitä, että maa kuuluu Länsi-Euroopan teollistuneiden maiden joukkoon ja sijaitsee lähellä päämarkkina-alueita. Norja on ollut aktiivisesti toteuttamassa talouskasvun edellyttämiä rakenteellisia muutoksia. Maa harjoittaa vilkasta kaupankäyntiä ja yhteydenpitoa muihin maihin, joten Norjan teollisuudella on perusta, jonka varaan pitkälle kehittynyt talous voidaan rakentaa. Talouden kasvua ovat myös edistäneet merkittävät investoinnit tuotantolaitteisiin, kehittynyt, laaja koulutusjärjestelmä sekä teollisuuden ja julkishallinnon tekninen ja organisatorinen asiantuntemus.
1900-luku oli Norjalle jatkuvan voimakkaan talouskasvun aikaa. 1970-luvulta lähtien öljynporausteollisuudella on ollut tärkein asema Norjan taloudessa. Vain 21% Norjan maapinta-alasta on tuottavaa maata (3% viljelymaata ja 18% antoisaa metsää). Norja ei kuulu Euroopan Unioniin (EU), mutta osallistuu EU:n yhteismarkkinoille allekirjoitettuaan Euroopan talousaluesopimuksen (ETA), joka solmittiin EU:n ja Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) välillä.