Kalatalous on Norjan rannikkoalueen selkäranka. Kalastus, vesiviljely ja kalanjalostus työllistävät yli 30 000 henkilöä. Kalan ja kalatuotteiden viennin arvo on vuosittain noin 30 miljardia Nkr ja siten kalatalous on yksi Norjan suurimmista vientialoista. Norjalle on siksi ratkaisevan tärkeätä huolehtia meren elollisten luonnonvarojen järkevästä hallinnasta.
Kansainväliset hallintajärjestelmät
Suurin osa Norjan kalasaaliista pyydetään Norjan yksinomaisen talousvyöhykkeen (EEZ:n) alueella (katso karttaa). Yhdessä Svalbardia ympäröivän suojeluvyöhykkeen ja Jan Mayenin ympärillä olevan kalatalousalueen kanssa Norjan tuomiovaltaan kuuluvat vesialueet ovat noin kaksi miljoonaa km². Suurin osa niistä kalakannoista, joihin Norjan kalanpyynti kohdistuu, on yhteisiä muiden valtioiden kanssa. Siitä syystä yhteistyö niiden hallinnassa on erittäin tärkeätä. Norja on neuvotellut naapurivaltioiden kanssa useita sopimuksia, joissa osapuolet ovat sopineet kokoontuvansa säännöllisesti päättämään hallintajärjestelmistä ja kiintiöiden jaosta.
Tärkeimmät näistä sopimuksista on solmittu Venäjän ja EU:n kanssa. Sen lisäksi Koillis-Atlantin rannikkovaltiot ovat solmineet norjalaista silliä ja makrillia koskevia sopimuksia. Kansallisten talousvyöhykkeiden ulkopuolella tapahtuvaa kalastusta hallinnoi Koillis-Atlantin kalastusjärjestö (NEAFC) yhteistyössä rannikkovaltioiden kanssa.
Vesterisenin hyljekantojen hallinnasta vastaa norjalais-venäläinen kalastuskomissio. The North Atlantic Marine Mammal Commission (NAMMCO) on yhteistyöfoorumi kaikkien merinisäkäskantojen säilyttämiseen, hallintaan ja tutkimukseen liittyvissä asioissa. Lahtivalaan pyyntiä Norja hallinnoi itse, koska Kansainvälinen valaanpyyntikomissio (IWC) on ollut kyvytön asettamaan pyynnille kiintiöitä vuoden 1982 jälkeen.
Kestävä käyttö
Meren elollisten luonnonvarojen säätelyn ensisijainen tavoite Norjassa on niiden kestävän käytön varmistaminen t. s. sen takaaminen, että pyyntimäärät on sopeutettu kantojen uusiutumiskykyyn. Tavoite on sopusoinnussa myös mm. YK:N meriyleisoikeussopimuksessa vuodelta 1982, YK:n kalakantasopimuksessa vuodelta 1995 ja FAO:n vastuullisen kalastuksen menettelysäännössä vuodelta 1995 esitettyjen kansainvälisten vaatimusten kanssa.
Kalakantoja on perinteisesti säädelty lajikohtaisesti. Yhdellä lajilla voi kuitenkin olla huomattava vaikutus useisiin muihin lajeihin: esimerkiksi sekä turska ja norjalainen silli käyttävät suuressa määrin ravinnokseen Barentsinmeren villakuoretta, ja valaat ja hylkeet verottavat rajusti erilaisten ravinnokseen käyttämiensä kalalajien ja eliöiden kantoja. Myös lämpötila ja muut ympäristötekijät vaikuttavat eri kantojen muuttoon ja kehittymiseen. Kalakantojen hallinnassa käytetään nykyään yhä lisääntyvässä määrin ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa. Se tarkoittaa, että hallinnassa ei oteta huomioon vain pyynnin vaikutusta kalakantoihin vaan myös kalastamisen vaikutus meriympäristöön yleensä sekä meriympäristössä tapahtuvien muutosten vaikutus meren elollisiin luonnonvaroihin.
Tieto
Kestävä hallinta vaatii tietoa kyseisten kantojen koosta, ikärakenteesta, levinneisyydestä ja elinympäristöstä. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) vertailee ja arvioi norjalaisista tieteellisistä tutkimuksista ja kalastajilta saamiaan tietoja muiden valtioiden antamiin tietoihin vuosittain. ICES on Pohjois-Atlantin valtioiden kalastusviranomaisten kansainvälinen neuvoa antava elin.
Merentutkimuslaitos on johtava kalatalouden tutkimusjärjestö Norjassa. Norjalaiset meritieteilijät tekevät läheistä yhteistyötä muunmaalaisten, erityisesti venäläisten, tutkijoiden kanssa.
Kalastuksen säätely
Useimmille kalalajeille määritellään suurin sallittu pyyntimäärä (TAC) kansainvälisten sopimusten mukaisissa neuvotteluissa. Siitä syystä kansallinen säätely koskee lähinnä sitä, miten valtion kiintiöt jaetaan maantieteellisesti, miten se jaksotetaan vuoden ajalle ja millainen jako tehdään erilaisten kalastajaryhmien ja erilaisilla kalastusvälineillä suoritettavan kalastuksen mukaan.
Kalatalous ja kalastusviranomaiset tekevät Norjassa yhteistyötä säätelyjärjestelmän formuloinnissa. Lopulliset päätökset säätelytoimenpiteistä tekee kuitenkin kalastusministeriö.
Voimassaolo
Norjan kalastuslainsäädäntö pätee merellä ja kun kala on tuotu maalle. Rannikkovartiosto vastaa kalastusalusten ja saaliiden tarkastamisesta merellä. Myös ulkomaiset alukset tarkastetaan niiden kalastaessa Norjan tuomiovaltaan kuuluvilla vesialueilla. 1.6.2000 lähtien satelliittipohjaisen jäljityslaitteen asennus ja käyttö on ollut pakollista valtamerialuksissa, ja sen ansiosta viranomaiset pystyvät tarkkailemaan niiden toimia jatkuvasti. Norja on solminut satelliittijäljityksestä sopimukset niiden valtioiden kanssa, jotka kalastavat Norjan tuomiovaltaan kuuluvilla vesialueilla.
Kalastusvirasto vastaa maihin tuotavien kalojen määrästä ja ylläpitää kalastustilastoja. Vakavat ilmoittamatta jättämistapaukset tai muut säännöistä poikkeamiset siirretään käsiteltäviksi tuomioistuimissa.