Norjan vauraus ja taloudellinen kasvu ovat riippuvaisia siitä, että kaupankäynnille muiden valtioiden kanssa on olemassa hyvät puitteet. Siitä syystä Norja on osallistunut aktiivisesti sitovien kansainvälisten kauppasääntöjen kehittämiseen ja Norja oli yksi niistä 23 valtiosta, jotka perustivat Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT:in) vuonna 1947. Nämä kansainväliset säännöt vahvistuivat ja laajenivat entisestään, kun GATT:ista vuonna 1995 tuli Maailman kauppajärjestö (WTO). Nykyään WTO on maailmanlaajuinen järjestö, johon kuuluu noin 150 jäsenvaltiota ja monet muut valtiot hakevat jäsenyyttä.
WTO:n säännöt suojelevat valtioita vahvimpien syrjinnältä, protektionismilta ja dominoivalta asemalta maailmankaupassa, ja ne ovat helpottaneet globaalia kasvua ja kehitystä. Teollisuustuotteiden tullitariffeja on laskettu selvästi viimeisten 50 vuoden aikana ja nyt on olemassa WTO-sopimuksia, jotka kattavat maataloustuotteiden ja palveluiden (GATS) sekä intellektuaalisen omaisuuden oikeuksien, kuten esimerkiksi patenttien, tuotemerkkien ja copyright-oikeuksien kauppaan liittyvät aspektit (TRIPS). WTO:n riitojenratkaisumenettely antaa järjestölle toimintakeinoja ja mahdollisuuden puolustaa oikeuksiaan.
Monilla kaupan aloilla on kaikesta huolimatta yhä merkittäviä esteitä. Vuonna 2001 Dohassa järjestetyssä WTO:n ministerikokouksessa jäsenvaltiot päättivät aloittaa uuden neuvottelukierroksen, jonka tavoitteena on vähentää kaupan esteitä edelleen. Samassa yhteydessä sovittiin, että kehitysmaiden tarpeisiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Norjalaisten teollisuustuotteiden, etenkin kalan vienti törmää monilla markkinoilla yhä merkittäviin tulliesteisiin. Nyt käynnissä olevalla neuvottelukierroksella Norjan erityistavoite on kalan ja kalatuotteiden, etenkin jalostettujen tuotteiden, tullien alentamisen varmistaminen.
Vuonna 2004 Norjan palvelujen viennin arvo oli noin 176 miljardia, mikä on noin 24 prosenttia kokonaisvientitulosta. Norjalle on erityisen tärkeätä päästä paremmin laivanvarustus- ja muille merenkulkupalveluiden markkinoille sekä energia- telekommunikaatio- ja merivakuutuspalveluiden markkinoille. Norja keskittyy lähinnä kaupallisiin palveluihin, jotka tukevat merkittävästi muuta taloudellista toimintaa. Norja kuitenkin vastustaa painostamista markkinoiden avaamiseen tärkeimmillä julkisen palvelun sektoreilla ja ankarien neuvotteluvaatimusten asettamista vähiten kehittyneille valtioille.
Protektionististen toimien ja polkumyyntitullien käyttö on kasvava ongelma ja voi estää markkinoille pääsyn. Norjalaisiin tuotteisiin, erityisesti viljeltyyn kalaan, tuon kaltaiset toimet vaikuttavat koko ajan epäsuotuisasti sekä USA:ssa että EU:ssa. Norja pyrkii siitä syystä toimimaan WTO:ssa sen hyväksi, että sen kaltaisten toimien käyttö protektionistisissa tarkoituksissa vaikeutuisi.
Norja haluaa ylläpitää elinvoimaista maataloussektoria ruokaturvan, maaseutuasutuksen rakenteen ja elävän kulttuurimaiseman säilymisen takaamiseksi. Kustannusten korkea taso merkitsee sitä, että Norja on riippuvainen sekä tietyn tullisuojan tason säilyttämisestä että mahdollisuudesta tukea maataloutta. Toisaalta maataloustuotteiden vienti on hyvin tärkeätä monille valtioille, varsinkin kehitysmaille. WTO:n jäsenet ovat sitoutuneet maataloustuotteiden kaupan vapauttamiseen alentamalla tullien ja tukien tasoa. On kuitenkin ollut vaikeata saavuttaa yksimielisyys siitä, miten se tulisi tehdä.
Norja haluaa kovasti osallistua globaalin vaurauden edistämiseen. Yli kolme neljännestä WTO:n 150 jäsenvaltiosta on kehitysmaita, joille ulkomaankauppa on erittäin tärkeä keino lisätä tuloja ja rakentaa perusta voimakkaammalle taloudelliselle kasvulle. Niinpä Norja on toimissaan WTO:ssa korostanut kehitysmaiden erityistarpeiden turvaamista.
Norja oli tyytyväinen joulukuussa 2005 Hongkongissa järjestetyn WTO:n ministerikokouksen tulokseen, koska siellä tehtiin useita tärkeitä päätöksiä koskien kehittyviä (ja erityisesti vähiten kehittyneitä valtioita) ja valmisteltiin suunnitelmia neuvotelujen päättämisestä Dohan kierroksella vuoden 2006 loppuun mennessä. Norja pyrkii rakentavan myötävaikutuksellaan varmistamaan, että Dohan neuvottelukierroksella päästään tasapainoiseen tulokseen, joka suojelee kaikkien jäsenvaltioiden etuja.