Arkeologiset muistomerkit muodostavat vanhimmat merkit inhimillisestä toiminnasta. Vanhin Norjasta löydetty muistomerkki on Finnmarkissa Magerøyn saarella sijaitseva asutuksen jäänteet, jotka ovat peräisin suunnilleen 12000 vuoden takaa. Lainsäädäntö arkeologisten muistomerkkien suojelemiseksi otettiin käyttöön ensi kerran vuonna 1905. Lainsäädäntöön on tehty vuosien varrella muutoksia sen mukaan, kun yhteiskunnassa on tapahtunut muutoksia ja tietämyksen taso erilaisista muistomerkeistä ja merkittävistä alueista on noussut. Kulttuuriperintöä koskeva laki suojelee automaattisesti kaikki arkeologiset ja arkkitehtoniset muistomerkit, jotka ovat ajalta ennen vuotta 1537. Tuon lain perusteella myös ennen vuotta 1649 rakennetut rakennukset ovat suojeltuja.
Norjan nykyinen tavoite on suojella ja turvata kattava läpileikkaus eri aikakausilta peräisin olevia ja tunnuspiirteiltään monipuolisesti eri tyyppejä edustavia arkeologisia muistomerkkejä ja merkittäviä alueita.
Norjan arkeologisiin alueisiin kuuluu paikkoja, joilla esiintyy esihistoriallisia kalliomaalauksia. Skandinaaviset kalliomaalaukset ovat tärkeä osa maailman kulttuuriperintöä.
Kulttuuriperintöhallinnon direktoraatti (Direktoratet for kulturminneforvaltning) on käynnistänyt ohjelman Norjan kalliokaiverrusten suojelemisen varmistamiseksi.
Norjassa on myös lähes 90 paikkaa, joissa on keskiaikaisten rakennusten rauniot. Vaikka suurin osa niistä on kirkkoja, mukana on myös luostareiden, linnojen ja linnoitusten raunioita. Kyseiset rauniot pyritään suojelemaan Kulttuuriperintöhallinnon direktoraatin vastikään alkuunpanemalla ohjelmalla.