Valtion kulttuuriperintöön kuuluvat kaikki fyysisestä ympäristöstä löytyvät inhimillisen toiminnan jäljet. Ne ovat korvaamattomia tietolähteitä sekä ihmisten elämästä ja toimista että taiteellisten ja teknisten taitojen historiallisesta kehityksestä. Koska muistomerkit ja merkittävät alueet ja kulttuuriympäristöt ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, niiden hoitamisen täytyy perustua pitkän ajan ulottuvuuteen. Kulttuurimuistomerkit ja merkittävät alueet ovat monille ihmisille emotionaalisen ja esteettisen kokemuksen lähde, ja moderni yhteiskunta voi hyötyä perintönsä säilyttämisestä ja aktiivisesta käytöstä.
Kulttuuriperintöhallinnon direktoraatti on vastuussa kaikkien arkeologisten ja arkkitehtonisten muistomerkkien ja merkittävien alueiden ja kulttuuriympäristöjen hoitamisesta sitä koskevan lainsäädännön mukaisesti. Direktoraatti on Ympäristöministeriön alainen ja sillä on keskeinen rooli julkisessa ympäristönhoidossa.
Jokaisella läänissä on julkinen toimielin, joka vastaa kulttuurin säilyttämisestä pitäen yhteyttä kulttuuriasioiden yleishallintoon. Tämän toimielimen tehtäviä ovat neuvoa läänin hallintoa kulttuurin säilyttämiseen liittyvissä kysymyksissä ja varmistaa, että suojellut muistomerkit ja merkittävät alueet ja kulttuuriympäristöt otetaan huomioon läänien ja kuntien tasolla toteutettavissa suunnitteluprosesseissa. Sámediggillä (Saamelaiskäräjillä) on samat tehtävät läänin kulttuuriperinnöstä huolehtivana toimielimenä saamelaisalueilla.
Arkeologiset museot huolehtivat kaivauksista ja arkeologisten muistomerkkien ja merkittävien alueiden tutkimisesta.
Merimuseot vastaavat meren pohjassa sijaitsevista muistomerkeistä.
Kuvernöörin virasto huolehtii kulttuurin säilyttämisestä Svalbardissa (Huippuvuorilla) sitä koskevien kulttuuriperintösäännösten mukaisesti.
Kulttuuriperinnön hoitamisen tavoite kuvataan kulttuuriperintöalaa säätelevässä laissa, joka määrää, että arkeologisten ja arkkitehtonisten muistomerkkien ja merkittävien alueiden sekä kulttuuriympäristöjen suojeleminen kuuluu kansalliseen vastuuseen, koska ne ovat “osa kulttuuriperintöämme ja identiteettiämme sekä ympäristön- ja resurssienhallintaan kuuluva tekijä.” Kulttuuriperintöhallinnon direktoraatti voi lain säännösten mukaan määrätä rakennuksen, rakennusryhmän ja kulttuurimaiseman suojeltavaksi. Kulttuuriperintöalaa säätelevä laki säätelee myös viranomaisten ja suojeltujen muistomerkkien ja merkittävien alueiden omistajien välisiä suhteita. Kuitenkin vain murto-osa Norjan kulttuuriperinnöstä on suojattu tällä tavalla. On lukuisia rakennuksia ja muita muistomerkkejä ja merkittäviä alueita, joita pidetään suojelemisen arvoisina niiden ominaispiirteiden vuoksi ja koska ne ovat tärkeitä ympäröivälle ympäristölle. Näiden muistomerkkien ja merkittävien alueiden suojelemiseksi voidaan käyttää muita lainsäädännön osia, etenkin Kaavoitus- ja rakennuslakia. Paras suojelumenetelmä on kuitenkin se, että muistomerkkien ja merkittävien alueiden omistajat saadaan tiedostamaan niiden tärkeys, ja että heitä kannustetaan hoitamaan noita ainutlaatuisia rikkauksia, olivatpa ne lain mukaan suojeltuja tai eivät.