UNESCON maailmanperintölista sisältää alueet tai kohteet, jotka muodostavat korvaamattoman osan maailman kulttuuri- tai luonnonperinnöstä. Maailmanperintösopimus laadittiin vuonna 1972, jotta pystyttäisiin tarjoamaan erikoissuojelu alueille, joiden yleismaailmallinen arvo oikeuttaa niiden säilyttämisen tuleville sukupolville osana maailmanperintöä. Norja ratifioi sopimuksen vuonna 1977, ja listalla on neljä seitsemän norjalaista aluetta.
Bergenin Bryggen
Myöhemmällä keskiajalla Bergenin Bryggen (laituri) oli vilkkaan kansainvälisen kaupankäynnin keskus. Tyypilliset rivistöt rinnakkaisia, harjakattoisia taloja, joista avautui näkymä merelle, ovat esimerkki arkkitehtonisesta tyylistä, jota on käytetty lähes 900 vuoden ajan. Bryggenin satama-alueen kiinteistöt koostuivat yhdestä tai kahdesta pitkästä rivistä taloja, joihin oli yhteinen kulkutie. Ne olivat yhdistettyjä asuin- ja varastorakennuksia. Jokaisella kiinteistöllä oli oma laiturialue varastoineen ja nostureineen. Bryggenin alueen perinteinen käyttö loppui vasta 1900-luvun alussa. Kauppasuhteiden muutosten ja uusien yhteydenpitotapojen kehittymisen myötä 700–800 vuotta kestänyt elämäntapa lakkasi olemasta olemassa.
Rørosin kaivoskaupunki
Kaupungin rakenne ja rakennettu alue kuvastavat yhteisön olemassaolon perustaa, mikä oli maanviljelyssä ja kaivostyössä. Kaivostyö alkoi Rørosissa vuonna 1644 ja kaivokset olivat keskeytyksettä toiminnassa vuoteen 1977 saakka. Asutus kehittyi Hitterelva-joen ympäristöön – se tarjosi voimanlähteen kuparitehtaaseen. Suurin osa kaupungista paloi vuonna 1678 ja toistamiseen vuonna 1679. Kaupungin suunnittelijat säilyttivät kaupungin katujen renessanssin aikaisen ruutumallin, kun kaupunki rakennettiin uudelleen. Rørosin rakennettu alue on kehittynyt hitaasti ja ilman uusia dramaattisia tapahtumia, ja kaupungin rakennukset ilmentävät kehitystä 1700-luvulta tähän päivään saakka.
Altan kalliokaiverrukset
Altan alueilla on merkittävä joukko kaiverruksia, jotka antavat kävijälle kuvan ihmisten elämästä ja heidän käsityksestään maailmasta yli 6000 vuotta sitten. Alueen ensimmäiset kalliokaiverrukset löydettiin sattumalta vuonna 1973. Sen jälkeen on löydetty noin 3000 kalliokaiverrusta viideltä eri alueelta. Kuvat on tehty pitkän ajan kuluessa. Vanhimmat kuvat on kaiverrettu kallioon yli 6200 vuotta sitten, kun taas viimeisimmät ovat peräisin 2500 vuoden takaa.
Urnesin sauvakirkko
Urnesin sauvakirkolla on arkkitehtuurinsa ja tyylihistoriansa vuoksi ainutlaatuinen asema Norjan 28 säilyneen sauvakirkon joukossa. Kirkko rakennettiin 1100-luvun jälkipuoliskolla Urnesissa asuneen vaikutusvaltaisen suvun yksityiseksi kirkoksi ja se on yksi Norjan vanhimmista ja parhaiten säilyneistä sauvakirkoista. Sen hienot puukaiverrukset ovat todiste sen rakentaneiden käsityöläisten taidoista ja sen interiööri on koristeltu poikkeuksellisen runsain koristein. Kirkon rakentajat olivat selvästi tietoisia arkkitehtuurin sen aikaisista kansainvälisistä suuntauksista ja taidokkaasti he siirsivät ne kivestä puuhun.
Vega-saari
Vega-saari Helgelannin rannikolla käsittää 1037 neliökilometriä avointa kulttuurimaisemaa, joka koostuu lukuisista isommista ja pienistä saarista ja luodoista, joilla on harrastettu kalastusta ja ansastusta kymmenen tuhannen vuoden ajan. Kun saaret vähitellen asutettiin, selvästi erilainen maisema muodosti linkin kalastaja-viljelijöiden ja karun, mutta unohtumattoman kauniin luonnonympäristön välille.
Länsi-Norjan vuonot
Norjan länsirannikolla sijaitseva maailmanperintöalue koostuu Geirangerfjordin ja Nærøyfjordin alueesta. Nuo kaksi vuonoa muodostavat ainutlaatuiset esimerkit perinteisestä vuonomaisemasta ja kumpaakin leimaa häikäisevä luonnonkauneus. Ihmisen toimien vaikutus alueisiin on häviävän pieni eikä asutusalueiden ulkopuolelle ole noussut merkittäviä teknisiä laitoksia. Alueet muodostavat Norjan suurimmat koskemattomat vuonomaisemat ja niiden katsotaan kuuluvan maailman kauneimpiin maisemiin.
Struven kolmiomittausketju
Struven kolmiomittausketju oli ensimmäinen suuren luokan tieteellinen tutkimustulos Euroopassa. Se toteutettiin Friedrich Georg Wilhelm Struven johdolla vuosina 1816–1852. Struven kolmiomittausketju on laajuudeltaan ja luonteeltaan ainutlaatuinen ja se edustaa tärkeätä saavutusta geodesian alalla.
Maailmanperintökohde koostuu 34 mittauspisteestä, jotka ovat niissä kymmenessä maassa, joiden läpi ketju kulkee: Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Moldova ja Ukraina.