Niitä neljää draamaa, jotka Ibsen julkaisi vuosina 1877–82, 'Yhteiskunnan tukipylväät', 'Nukkekoti', 'Kummittelijat' ja 'Kansanvihollinen', luonnehditaan realistisiksi aikalaisdraamoiksi.
Kyseisissä näytelmissä on pääasiassa neljä piirrettä, jotka tekevät tuon luonnehdinnan oikeutetuksi:
1. Niissä nostetaan yhteiskunnallisia ongelmia keskustelun alaiseksi.
2. Niissä on yhteiskuntakriittinen näkökulma.
3. Niiden tapahtumat sijoittuvat kirjoittamisajankohtaan.
4. Niissä käsitellään tavallisia ihmisiä ja tilanteita.
Keskustelun alaisiksi nostetut ongelmat
Tanskalainen kirjallisuuskriitikko Georg Brandes (1842–1927) oli suuri uranuurtaja ajateltaessa realismin läpimurtoa Pohjoismaissa. Vuonna 1871 hän piti Kööpenhaminan yliopistossa luentosarjan nimellä 'Päävirtauksia 19:nnen vuosisadan kirjallisuudessa' (julkaistiin painetussa muodossa kuusiosaisena teoksena vuosina 1872–90). Tuossa teoksessa Brandes esittää uusimuotoisesta yhteiskuntakriittisestä ja realistisesta kirjallisuudesta seuraavan ohjelmajulistuksen:
– Se, että kirjallisuus meidän päivinämme elää näkyy siinä, että se nostaa ongelmia keskustelun alaiseksi. Niin esimerkiksi George Sand nostaa esiin sukupuolten välisen suhteen, Byron ja Feuerbach uskonnon, Proudhon ja Stuart Mill omaisuuden, Turgenev, Spielhagen ja Emile Augier yhteiskunnalliset olosuhteet. Se että kirjallisuus ei nosta mitään keskustelun alaiseksi, merkitsee samalla sitä, että se alkaa menettää merkitystään.
Brandes inspiroi Ibseniä, Bjørnsonia, Lietä, Garborgia, Kiellandia ja Skramia, jotka olivat yhteiskuntakriittisen realismin norjalaisia edustajia. Edellä mainituissa neljässä Ibsenin kirjoittamassa draamassa voi tunnistaa useita sellaisia yhteiskunnallisia ongelmia, joita Brandes käyttää esimerkkeinä lainauksessa. Vastakkaisten sukupuolten välinen suhde nostetaan esiin näytelmissä 'Nukkekoti ja Kummittelijat. Yhteiskunnan tukipylväissä' ja 'Kansanvihollisessa' nostetaan esiin yhteiskunnassa vallitsevien olosuhteiden ongelmakohtia (yhteiskuntamoraali, enemmistön ylivalta, kaupallisten intressien ja yleisten yhteiskunnallisten intressien suhde, ympäristönäkökohdat jne.).
Yhteiskuntakriittinen näkökulma
Ibsen ei tuntenut armoa pyrkiessään realistisissa draamoissaan paljastamaan yhteiskunnan kielteisiä piirteitä, tekopyhyyttä ja teeskentelyä, vallan väärinkäyttöä ja manipulointia. Sen lisäksi hän vaati väsymättä totuudenmukaisuutta ja vapautta. Avainkäsitteitä ovat totuus, emansipaatio, itsensä toteuttaminen ja henkilökohtainen vapaus. Draamassa 'Yhteiskunnan tukipylvää't Lona Hessel saa viimeisen sanan ja päättää sanomalla, että "totuuden ja vapauden henki, – siinä ovat yhteiskunnan tukipylväät". Teoksessa 'Kummittelija't Ibsen suuntaa kriittisen valokeilan porvariyhteiskuntaa tukeviin peruspilareihin, avioliittoon ja kristinuskoon ja ottaa esiin tyypillisiä tabuja, kuten sukurutsaus, sukupuolitaudit ja armomurha. Se teki hänestä ja samanmielisistä henkilöistä oman aikansa kiisteltyjä hahmoja. Heidän teoksensa herättivät joko myrskyisiä mielenilmauksia tai vankkumatonta ihailua. Jälkeenpäin katsoen voi nähdä kuinka valtavan tärkeitä muutamat näistä teoksista ovat olleet eri yhteiskunnallisille liikkeille. Mikään muu kirjallinen teos on tuskin merkinnyt niin paljon naisten vapautukselle käytännöllisesti katsoen kaikissa kulttuureissa ympäri maailmaa kuin 'Nukkekoti'.
Aikalaisnäkökulma
Tapahtumat näytelmässä 'Yhteiskunnan tukipylväät' ja kaikissa draamoissa, jotka Ibsen sen jälkeen kirjoitti, sijoittuvat senhetkiseen yhteiskuntaan (siitä luonnehdinta aikalaisdraama). Realistisen kirjallisuuden edustajat vaativat itseltään, että heidän tulee syventyä omaan aikaansa ja antaa sen leimata heitä. Kansallisromanttiseen tyyliin kirjoitettujen historiallisten draamojen aika oli ohi. Antiikin jumalat ja sankarit, Rooman keisarit ja maailmanvaltojen kuninkaat korvattiin henkilöillä, jotka olivat ”kuin sinä ja minä”. Näissä draamoissa tapahtumien kulun tuli olla omalle ajalleen ominainen.
Ensimmäisissä muistiinpanoissa, jotka Ibsen teki 'Nukkekodista' (päivätty 19.10.1878) on otsikkona "Muistiinpanoja aikalaistragediasta". Käsite "aikalaistragedia" on kuvaava. Ibsenin tavoitteena on soveltaa tässä näytelmässä nykyaikaista aineistoa klassisessa tragediamuodossa. Muodollisella tasolla Ibsen ei tee 'Nukkekodissa' jyrkkiä kokeiluja. Esimerkiksi kolmen elementin, ajan, paikan ja tapahtumien perinteinen kokonaisuus on säilytetty. Uutta sen sijaan on uudenaikainen konfliktin aihe, näyttämön tapahtumien ajankohtaisuus.
Tavalliset ihmiset ja tilanteet
Kirjeessä ruotsalaiselle teatterintekijälle August Lindbergille, joka aikoi järjestää esityksen näytelmästä 'Kummittelijat' elokuussa 1883 (hänen näyttämösovituksensa, jonka ensiesitys oli Helsingborgissa 22. elokuuta 1883, oli ensimmäinen Pohjoismaissa ja Euroopassa), Ibsen kirjoitti:
– Kielen täytyy kuulostaa luonnolliselta ja ilmaisun muodon täytyy olla kullekin näytelmässä esiintyvälle henkilölle luonteenomainen; ihmiset eivät todellakaan ilmaise itseään samalla tavalla. Siinä suhteessa pystytään korjaamaan paljon asioita harjoituksissa; silloin kuulee helposti, mikä ei kuulosta luonnolliselta ja vapautuneelta ja mitä täytyy siitä syystä muuttaa ja muuttaa yhä uudelleen, kunnes repliikit saavuttavat täydellisen uskottavan ja realistisen muodon. Näytelmän vaikutus riippuu paljolti siitä, että yleisöstä tuntuu siltä kuin he istuisivat kuuntelemassa ja katsomassa todellista tapahtumasarjaa.
Ibsen kantoi kovasti huolta siitä, että hänen aikalaisdraamojensa teatteriyleisö (ja lukijat) voisi katsoa (ja lukea) sellaista tapahtumasarjaa, joka voisi aivan yhtä hyvin tapahtua heille. Se edellytti, että hänen draamoissaan esiintyvät henkilöt puhuivat ja käyttäytyivät luonnollisesti ja että tapahtumat olivat luonteeltaan jokapäiväiseen elämään kuuluvia. Henkilöt eivät enää voineet puhua runomitassa kuten 'Brandissa' ja 'Peer Gyntissä'. Monologit, sivurepliikit ja teennäinen puhetapa (kuten draamassa 'Helgelannin sankarit') olivat pois suljettuja. Realistisen draaman tuli luoda uskottava illuusio tunnistettavasta todellisuudesta.