Muinainen Aleksandrian kirjasto käsitti antiikin aikana suurimman kokoelman kirjoituksia. Kun se 400-luvulla jKr. hävitettiin, valtava määrä antiikin aikaista viisautta menetettiin ikiajoiksi.
Vuonna 1989 Egyptin valtio julisti arkkitehtikilpailun Aleksandrian uuden, suuren kirjastorakennuksen suunnitelmasta. Noin 650 arkkitehtiryhmää osallistui kilpailuun omilla suunnitelmillaan. Oli melkoinen yllätys, kun ensimmäisen palkinnon sai Snøhetta, pieni norjalainen toimisto, joka ei koskaan ollut voittanut arkkitehtikilpailua, ja joka oli rakentanut varsin vähän suuren mittakaavan rakennuksia. Aleksandrian uusi kirjasto eli Bibliotheca Alexandrina avattiin vuonna 2002 ja sitä pidetään yleisesti yhtenä viime vuosikymmenien merkittävimmistä arkkitehtonisista töistä.
Kirjasto on suurenmoinen, mutta kuitenkin yksinkertainen rakennus. Pohjimmiltaan se on diagonaalisesti jaettu pystysuuntainen lieriö, jonka geometrisessä selkeydessä on paljon yhtäläisyyksiä egyptiläisten antiikin aikaisten mahtavien rakennusten kanssa. Kirjaston lieriömäisen muodon halkaiseva suora linja on itse asiassa kävelysilta, joka muodostaa kulkureitin Aleksandrian yliopistolta etelään päin. Silta ylittää vilkkaasti liikennöidyn kadun ja tulee kirjaston toiseen kerrokseen ja jatkaa merta kohti rakennuksen pohjoispuolella sijaitsevalle yleiselle aukiolle.
Kävelysillan länsipuolelta lieriö on suurimmalta osin lovettu, jolloin muodostuu syvennys, joka on kirjaston pääsisäänkäynnin sijoituspaikka. Kirjaston pääsisäänkäynti on vanhemman kongressihallin etuovia vastapäätä ja näyttää osoittavan kunnioitusta tuolle naapurirakennukselle. Noiden kahden rakennuksen välissä on katukivillä päällystetty aukio ja aukioon on upotettu valtava pallo, joka kätkee sisäänsä planetaarion.
Lieriön muotoinen rakennus on katkaistu viistosti poikki. Yleensä näin muodostuisi elliptinen pinta, mutta arkkitehdit ovat lähteneet liikkeelle kallellaan olevasta elliptisestä lieriöstä. Näin rakennuksen pohjakerros ja kalteva kattotaso muodostavat täydelliset ympyrät. Kaikki kirjaston viistot seinät osoittavat pohjoiseen merta kohti, samoin kuin viettävä kattotasokin. Vaikka oikea lieriö on staattinen muoto, kirjastorakennuksen epäsäännöllisyydet antavat sille liikettä – vaikutelma, jota 10-kerroksisen rakennuksen pystysuuntaan näkyvissä oleva ulottuvuus 10 metriä maan pinnan alapuolelta 32 metriä sen yläpuolelle vahvistaa.
Lieriön eteläseinä on verhottu graniittilaatoilla, jotka on hakattu – ei sahattu – valtavan suurista lohkareista. Laattojen pinta on epätasainen ja niissä on elävät reunat. Graniittilaattoihin on kaiverrettu aakkosellisia symboleja joka puolelta maailmaa. Auringonsäteet auringon kulkiessa taivaan poikki ja viereisen vesialtaan sähkövalaistuksesta tulevat valojuovat saavat varjot leikkimään vilkkaasti kaiverretuilla symboleilla, mikä tuo mieleen antiikin aikaisten egyptiläisten temppelien seinät. Kirjaston suunnattoman suuri keskussali – puoliympyrä, jonka halkaisija on 160 metriä – on vaikuttava tila. Kaareva seinä on rakennettu betonielementeistä joissa on pystysuuntaiset avosaumat, kun suora seinä puolestaan on päällystetty kiiltäväpintaisella mustalla kivellä, joka on tuotu Zimbabwesta. Lattia on jaettu seitsemään terassinkaltaiseen tasanteeseen, jotka laskeutuvat pohjoista, Välimerta kohti.