Sverre Fehn (syntynyt v. 1924) sai arkkitehtonisen koulutuksensa vähän toisen maailmansodan jälkeen ja hänestä tuli nopeasti sukupolvensa johtava norjalainen arkkitehti. Hän on myös eniten ulkomaista suosiota saanut norjalainen arkkitehti.
Fehnin opettaja, Arne Korsmo, oli alkuvaiheessa tärkeä vaikuttaja. Marokon matkansa aikana vuosina 1952–53 Fehn tutustui elementaariseen arkkitehtuuriin, joka antoi suunnan hänen myöhemmälle kehitykselleen. Vuotta myöhemmin hän työskenteli ja opiskeli Pariisissa merkittävän ranskalaisen arkkitehdin Jean Prouven johdolla ja imi Le Corbusier’n töistä itseensä kaiken, mitä pystyi. Kansainväliset vaikutteet auttoivat häntä sovittamaan aikansa hienostuneimmat arkkitehtoniset lähestymistavat yhteen selkeiden ja suosittujen rakennustapojen kanssa.
Fehn ja hänen kollegansa, Geir Grung, tekivät läpimurron vuonna 1955 suunnittelemalla Osloon vanhuksille rakennetun modernistisen Økern Aldershjem -vanhainkodin. Kolmea vuotta aiemmin Fehn ja Grung olivat yhdessä seitsemän muun nuoren arkkitehdin sekä Arne Korsmon kanssa perustaneet PAGONin (“Progressive Architects’ Group, Oslo, Norway” eli Edistyksellisten arkkitehtien ryhmän) ja aloittaneet ponnistelut modernin arkkitehtuurin edistämiseksi.
34 vuoden ikäisenä Fehn sai kansainvälistä tunnustusta Norjan paviljongin suunnitelmasta vuonna 1958 Brysselissä pidetyssä maailmannäyttelyssä. 1960-luvulla hän teki kaksi työtä, jotka ovat säilyneet hänen uransa kohokohtina: Pohjoismainen paviljonki Venetsian biennaalissa ja Hedmarkin Museo Norjan Hamarissa. Museo saattaa hyvin olla Fehnin suurin saavutus. Se oli osoitus hänen siirtymisestään puhtaasta modernismista itse luomansa persoonallisemman arkkitehtuurin suuntaan.
Vuosina 1971–1977 Fehn näki suunnitelmansa Skådalenin kuurojen koulusta toteutuvan. Siihen kuuluvat monet rakennukset on sijoitettu erilleen toisistaan Pohjois-Oslon Holmenkollåsenin viettävään maastoon. Viime vuosina Fehn on suunnitellut Norjaan joukon erittäin suosittuja museoita: Norjan jäätikkömuseo (1991) Fjærlandissa, Aukrust Center (1996) Alvdalissa, Ivar Aasen Center (2000) Ørstassa ja Norjan valokuvausmuseo (2001) Hortenissa.
Fehn on suunnitellut lukuisia huomattavia yksityiskoteja, mukaan lukien Villa Busk, joka julistettiin viralliseksi muistomerkiksi pian sen valmistuttua Norjan Bambleen vuonna 1990. Hän on saanut tunnustusta myös erittäin omaperäisten näyttelyiden suunnittelijana, kuten esimerkiksi sellaisen, jossa esiteltiin keskiaikaista kirkkotaidetta vuonna 1972 ja toisen, nimeltään Chinese Soldiers Exhibition (Kiinalaisten sotilaiden näyttely), jossa esiteltiin muinaisia terrakottafiguureja. Jotkut hänen innovatiivisimmista töistään on tehty arkkitehtikilpailuihin, joista hän on myös voittanut useita. Valitettavasti vain harvoja hänen voittaneista suunnitelmistaan on toteutettu.
Arkkitehdin korkeimman kansainvälisen kunnian Fehn saavutti vuonna 1997, kun hänelle myönnettiin sekä Pritzker-arkkitehtuuripalkinto että Heinrich Tessenow -kultamitali. Erinomaiset luonnostelutaidot sekä ainutlaatuinen ja runollinen kyky ilmaista itseään täydentävät hänen suunnittelutaitojaan. Hän toimi opettajana Oslon arkkitehtikorkeakoulussa vuosina 1975–1995 ja hän on Norjan, Suomen, Skotlannin, Britannian ja Yhdysvaltojen arkkitehtiliittojen, kuten myös Kööpenhaminan ja Ruotsin kuninkaallisten akatemioiden kunniajäsen. Vuonna 1993 hän sai Ranskan taideakatemian arkkitehtikoulun kultamitalin ja vuonna 2001 hänestä tuli Grosch-mitalin ensimmäinen saaja – tuo palkinto on luotu Norjan merkittävien arkkitehtien töiden kunnioittamiseksi kansakunnan rakentamisen aikakaudesta lähtien. Sverre Fehnistä on myös tehty Pyhän Olavin kuninkaallisen ritarikunnan (Den Konelige Norske St. Olavs Orden) komentaja.
Sverre Fehnin viimeisin työ, Norsk Arkitekturmuseum (Norjan arkkitehtuurimuseo), avataan Oslossa keväällä 2007. Museon sijoituspaikka on vuodelta 1830 peräisin oleva, klassisella tyylillä rakennettu pankkirakennus, joka on uudistettu niin, että sinne on voitu lisätä erilinen paviljonki.