Lasten- ja nuortenkirjallisuus on kehittynyt paljon sen jälkeen, kun se 1700-luvulla nousi ensi kerran esiin itsenäisenä kirjallisuuden lajina. Edes kansantaruja ja satuja ei alun perin tarkoitettu lapsille, ja niitä alettiin pitää lastenkirjallisuutena vasta 1800-luvulla.
Norjan ensimmäinen lapsille tarkoitettu lukemisto painettiin vuonna 1798. Norjalainen kansantarujen kokoaja Jørgen Moe on kirjoittanut Norjan ensimmäisenä lastenkirjallisuuden klassikkona pidetyn I Brønden og i Kjærnet (1851; Lähteessä ja lammessa), realistisen ja sydämettömän tarinan, joka oli selvästi kirjoitettu lapsille.
Vuodet 1890–1914 muodostavat norjalaisen lastenkirjallisuuden kulta-ajan ja silloin julkaistiin paljon kirjoja ja kertomuksia pienille lapsille. Toisen maailmansodan jälkeen kiinnostus lastenkirjoja, samoin kuin nuortenkirjoja kohtaan kasvoi jälleen. Sodan kauhujen vanavedessä lukijat suosivat idyllisiä ja rauhanomaisia kertomuksia osana vakaumusta, että lapsia piti suojella pahalta maailmalta. 1960- ja 1970-luvuilla kirjailijat, joiden mielestä oli parasta altistaa lapset ongelmiin suuntautuneemmalle realismille, toimivat vastoin tätä käsitystä. Sekä realistit että romantikot kuitenkin loivat teoksensa lasten koulutusta ja kasvatusta ajatellen.
Yleisradiotoimintaa harjoittama yhtiö Norges rikskringkasting (NRK) on ollut avainasemassa lasten- ja nuortenkirjallisuuden levittämisessä ja kehittämisessä. Norjan kuuluisimpien lastenkirjailijoiden, Anne-Cath. Vestlyn (1920–), Thorbjørn Egnerin (1912–1990) ja Alf Prøysenin (1914–1970) teokset tulivat laajalti tunnetuiksi sen jälkeen kun ne luettiin radiossa. Mainitut kirjailijat ovat yhä suosittuja ja heidän kirjojaan on käännetty lukuisille eri kielille.
Useat uudemman ajan lastenkirjailijat kirjoittavat didaktista kirjallisuutta, joka on suunniteltu edistämään lukijan henkilökohtaista halua lukea ja oppia sekä opettamaan nuoria pohtimaan ihmisten roolia maailmankaikkeudessa. Parhaiten heistä tunnetaan Jostein Gaarder (1952–). Hänen romaaniaan Sofian maailma (1994; Sofies verden,1992) on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta ja se on käännetty lähes 50:lle eri kielelle. Sofian maailma ei ole pelkästään nuorisolle tarkoitettu kirja, vaan sitä käytetään myös alkeiskirjana aloitustason filosofian opinnoissa. Myös norjalaiset lasten tietokirjallisuuden kirjoittajat ovat saavuttaneet kansainvälistä suosiota. Eirik Newth (1964–) on voittanut useita palkintoja lapsille ja nuorille suunnatuista, erilaisia tieteellisiä aiheita käsittelevistä kirjoistaan (katso Tieteellinen kirjallisuus).
Nykyään ollaan sitä mieltä, että Norja on astunut lastenkirjallisuuden osalta uudelle kulta-ajalle. Yli 700 lasten- ja nuortenkirjaa julkaistaan joka vuosi, ja eri kielille käännetään useamman kirjailijan teoksia kuin koskaan aikaisemmin. Norjan kulttuurineuvosto johtaa Norjassa kauno- ja tietokirjallisuuden hankintaohjelmaa ja jakaa osana pyrkimystä ylläpitää ja kehittää norjalaista kulttuuria ja kulttuuriperintöä suunnilleen 100:sta lasten kaunokirjallisesta teoksesta ja 20:sta lasten tietokirjasta yhteensä noin 1550 nidettä kirjastoille ympäri Norjaa.