Norjan tunnetuin näytelmäkirjailija on Henrik Ibsen (1828–1906). Modernin näytelmän isäksi usein kutsutun Ibsenin teosten on sanottu mullistaneen teatteritekniikan kehityksen Euroopassa ja USA:ssa. Hänen näytelmänsä ovat edelleenkin suosittuja ja niitä esitetään säännöllisesti ympäri maailmaa.
Norjassa syntynyt ja kasvanut Ibsen eli pitkiä aikoja ulkomailla. Kaiken kaikkiaan hän vietti yhteensä 27 vuotta Italiassa ja Saksassa. Hän ei kuitenkaan koskaan etääntynyt kauas taustastaan, vaan käytti Norjaa näytelmiensä tapahtumapaikkana. Ibsenin näytelmät analysoivat ja kritisoivat yhteiskuntaa ja hän kuvailee eksistentiaalista ja psykologista konfliktia mestarillisesti. Hänen teoksensa muodostavat yhä perustan laajalle tutkimukselle Norjassa ja ulkomailla.
Ibsenin jälkeen on noussut esiin uusi norjalaisten näytelmäkirjailijoiden sukupolvi. Yli 230 näytelmäkirjailijaa tuottaa nykyään materiaalia teattereihin, elokuviin, radioon ja televisioon. Monet heistä ovat saaneet kansainvälistä tunnustusta, mm. Cecilie Løveid (1951–) ja Jon Fosse (1959–). Cecilie Løveidin teoksia voi luonnehtia yhteiskuntamodernistisiksi. Løveid tekee kokeiluja kerronnallisella tyylillä sitä mukaa kun hänen naisista kertovat tarinansa avautuvat. Hän käyttää lyyrisyyttä selkeästi kokeilevana työkaluna ja hänen tapaansa tarkastella naisia voi pitää modernin feminismin haarana. Løveid on kirjoittanut myös runoja, radiokuunnelmia ja lastenkirjoja.
Jon Fosse (1959–) on Norjan nykyisistä näytelmäkirjailijoista tällä hetkellä suosituin sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Hänen näytelmänsä ovat minimalistisia ja tiukasti jäsenneltyjä ja niiden kertaava tyyli on jossakin realismin ja absurdin välillä. Hänen käyttämänsä kieli on runollista ja siinä on selkeitä vaikutteita rockmusiikista. Hänellä on taipumus käsitellä näytelmissään ihmissuhteita tai niiden puuttumista. Fosse kirjoittaa myös romaaneja, runoja, esseitä ja lastenkirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty yli 20:lle kielelle.