Graafinen taide alkoi kehittyä Norjassa vasta vuonna 1895, kun Edvard Munch alkoi käyttää erilaisia tekniikoita, mukaan lukien puupiirros, etsaus ja litografia. Hänen työnsä ei saanut heti tunnustusta Norjassa, koska hän eli ulkomailla, joten hänen käyttämänsä graafisen taiteen tekniikat eivät vaikuttaneet toisten norjalaisten taiteilijoiden töihin. Muutamaa vuotta myöhemmin Nikolai Astrup kehitti hyvin persoonallisen tyylin käyttämällä värillistä puupiirrostekniikkaa ja Johan Nordhagen osallistui omalla tärkeällä tavallaan kehitykseen, kun opetti Kuninkaallisessa taide- ja käsityökoulussa (1899) ja loi näin vakaan perustan norjalaiselle graafisen taiteen opetukselle. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla tunnetuimmat norjalaiset graafikot olivat Rolf Nesch (1893–1975), joka saavutti kansainvälistä suosiota ainutlaatuisella metalligrafiikkatekniikallaan, ja saamelaistaiteilija John Savio (1902–1938), joka käytti töissään lähinnä puupiirroksia.
1950- ja 1960-luvuilla Sigurd Winge otti suunnakseen saksalaisen ekspressionismin ja omaksui Rolf Neschin käyttöön ottaman tekniikan. Hän työskenteli pääasiassa etsausten parissa ja teki kokeiluja vaaleiden ja tummien värien välisillä kontrasteilla. 1950-luvulla vallitsevan suuntauksen muodostivat maisemat ja vartalotutkielmat, enimmäkseen puupiirrosten ja litografian keinoin. Monet lupaavat taiteilijat noudattivat Stanley Hayterin Pariisissa sijaitsevan kansainvälisen Atelier 17:n tyyliä, joka erikoistui tekniikkaan, jonka mukaisesti useampia värejä painettiin vain yhdellä painolaatalla. Vuonna 1965 Reidar Rudjord ja Anne Breivik perustivat Osloon työpajan nimeltä Atelier Nord, ja noudattivat pariisilaisen studion periaatteita.
1970-luvulla esiteltiin erilaisia uusia tekniikoita, mm. silkkipainatus, ja myös etsaustaide koki uuden tulemisen sekä figuratiivisissa että nonfiguratiivisissa töissä. 1970-lukuun on usein viitattu graafisen taiteen kulta-aikana, koska kasvanut kiinnostus tätä taiteen lajia kohtaan oli huomattava sekä taidepiireissä että yleisön keskuudessa, ja tuona aikana perustettiin monia työpajoja ja taiteilijaosuuskuntia. Viime vuosien huomattavia nimiä ovat mm. Bjørn-Willy Mortensen (1941–1993), Per Kleiva (s. 1933) ja Anders Kjær (s. 1940).