1800-luku merkitsi norjalaiselle maalaustaidolle uuden aikakauden alkua. Vuosisadan vaihteessa muotokuvat olivat äärettömän suosittuja yhteiskunnan yläluokan keskuudessa ja lukuisat norjalaiset muotokuvamaalarit ansaitsivat elantonsa maalaamalla rikkaita ja vaikutusvaltaisia henkilöitä. Jacob Munch (1776–1839) oli tunnettu merkittävänä empiirisenä muotokuvamaalarina ja hän noudatti täsmällistä, korrektia tyyliä. Seuraavaa muotokuvamaalarien sukupolvea johti Matthias Stoltenberg (1799–1871), jonka töissä oli pehmeämpi, biedermeier-tyylinen ilme.
1850-luvun aikana sitten esiteltiin valokuvauksen taito ja muotokuvamaalarit joutuivat etsimään työtä muualta. Siitä seurasi, että seuraavien vuosikymmenien aikana norjalainen maisemamaalaus pääsi oikeuksiinsa. Norjan talouden heikko tila Tanska-unionista eroamisen jälkimainingeissa esti minkäänlaisen todellisen, kaunotaiteille suunnatun ja infrastruktuuriin perustuvan tukijärjestelmän kehittymisen. Oslon uudessa yliopistossa ei ollut taideakatemiaa, minkä lisäksi sekä kuninkaallisen taiteen suosijan puute että aristokratian lakkauttaminen suurkäräjillä vuonna 1821 kavensivat norjalaisten taiteilijoiden jo ennestäänkin rajallisia mahdollisuuksia, mikä pakotti heidät hakemaan töitä ulkomailta. Siitä syystä norjalaisen maalaustaiteen juuret löytyvätkin Dresdenistä, saksalaisen romantiikan keskuksesta. Norjalainen taidemaalari Johan Christian Dahl (1788–1857), joka oli osa tuota miljöötä, palasi lopulta vangitakseen läntisen Norjan maisemat maalauksiin, joita on siitä lähtien pidetty itsestään selvinä kuvina Norjasta itsestään. Dahlin työt antoivat norjalaiselle maisemalle taiteellisen muodon ja luonnehtivat Norjaa ensi kerran maalauksen keinoin.
Tanska-unionista eroamisen myötä juuri saavutettu itsenäisyys nosti esiin myös kysymyksiä kansallisesta identiteetistä, ja 1830- ja 1840-luvulla taiteilijat ja intellektuellit pyrkivät tietoisesti määrittelemään, mitä tarkoitti olla norjalainen. Keskeisessä asemassa yleisen norjalaisen kulttuuritietoisuuden herättäjänä toimi tuohon aikaan ensimmäinen Taideyhdistys (perustanut J. C. Dahl vuonna 1836), jolla oli keskeinen asema myös Norjan taidekaupan kehittämisessä.