Romantiikka

Kun Dresden 1830-luvun aikana menetti merkityksensä Saksan henkisenä keskuksena, J. C. Dahlia seuraavat norjalaiset taidemaalarit löysivät uuden keskuksensa Düsseldorfista. Tämä sukupolvi, “düsseldorfilaiset”, toi maalaustaiteen norjalaisen yleisön ulottuville ja norjalaisessa perinteessä tuon ryhmän teosten on alettu katsoa edustavan kansallisromantiikkaa. Kyseinen aikakausi on väistämättä yhdistetty Adolph Tiedemanin (1814–1876) ja Hans Guden (1825–1903) teoksiin. Yhdessä he loivat maalaustaidetta, joka vielä nykyäänkin on norjalaisuuden symboli: Brudferden i Hardanger (“Häämatka Hardangerissa”). August Cappelen (1827–1852), joka maalasi luontomaisemaa Telemarkin alueella ja Lars Hertervig (1830–1902), joka loi maisemasta henkilökohtaisemman tulkinnan, ovat muita esimerkkejä Düsseldorfissa oppinsa saaneista norjalaisista romantiikan ajan maalareista. Kyseisen aikakauden muita merkittäviä hahmoja ovat mm. Amaldus Nielsen (1838–1932), Olaf Isaachsen (1835–1893) ja Carls Sundt-Hansen (1841–1907). Romantiikan ajan maalausten painopiste kohdistui jopa Länsi-Norjaa ja rannikkolinjaa kuvaavissa maalauksissa edelleen maanviljelijöihin ja esitti heidät työskentelemässä pelloilla perinteisiin kansallispukuihin pukeutuneina.