Teatteri on Norjassa suhteellisen nuori taidemuoto. Vanhin teatteri, Bergenissä sijaitseva Den Nationale Scene aloitti vuonna 1850, kun taas ensimmäinen kansallinen teatteri, Oslon Kansallisteatteri, avasi ovensa lähes 50 vuotta myöhemmin vuonna 1899. Se saattaa johtua osittain siitä, että teatteri on urbaani taidemuoto, kun taas Norja oli – ja on edelleen – valtio, jossa on varsin vähän suuria kaupunkeja. Vähitellen kuitenkin muitakin teattereita perustettiin, ensin Trondheimiin ja Stavangeriin, ja 1970-luvulla suurimpaan osaan Norjaa.
1970- luvulta 1980-luvulle Norjan hallitus ja maan eri alueiden hallinnot työskentelivät yhdessä viiden teatterikeskuksen perustamiseksi ja nykyään Norjassa on 17 julkisin varoin rahoitettua teatteria, jotka ovat joko kokonaan valtion rahoittamia, kuten Nationaltheatret (Kansallisteatteri), Det norske Teatret (Norjalainen teatteri), Den Norske Opera (Norjan kansallisooppera), Riksteatret (Norjan valtakunnanteatteri) ja Den Nationale Scene Bergenissä tai valtion ja aluehallintojen yhteisesti rahoittamia. Sen lisäksi Oslon kaupunki vastaa Oslo nye teaterin (Oslon Uuden teatterin) ja kahden pienemmän, kokeellisemman esityspaikan, Black Box Teaterin ja Det Åpne Teaterin (Avoimen teatterin) rahoituksesta. Beaivvás Sámi Teáhter (Saamelaisteatteri Beaivvás) oli aiemmin valtion rahoittama, mutta nykyään se on Saamelaiskäräjien (Sámediggin) suojeluksessa.
Esittäville taiteille myönnetään Norjassa yhteensä yli 1000 miljoonaa Nkr (noin 112,8 miljoonaa euroa) julkista tukea, josta suurin osa jaetaan Kulttuuri- ja kirkkoministeriön kautta. Jäljelle jäävä osuus jaetaan alueellisella tasolla. Se tarkoittaa, että lähes kolmannes kulttuurille budjetoiduista valtion varoista käytetään esittävien taiteiden tukemiseen.
Norjassa on hyvin vähän yksityisiä teattereita, ja niissä esitetään lähinnä farsseja ja musikaaleja.
Norjan ammattiteattereissa käy vuosittain noin 1,5 miljoonaa katsojaa. Henrik Ibsenin näytelmillä on luonnollisesti oma, ainutlaatuinen asemansa norjalaisten teattereiden ohjelmistoissa ja Jon Fossen uusi näytelmä on aina suuri tapaus. Norjalainen teatteri on myös kansainvälisesti suuntautunut, ja klassisten näytelmäkirjailijoiden Euripidesin, Shakespearen, Tšehovin, Strindbergin ja Molière’n kaltaisten klassisten näytelmäkirjailijoiden tuotantoa esitetään säännöllisesti, samoin kuin Tennessee Williamsin, Arthur Millerin, Samuel Beckettin, Bertolt Brechtin ja Edward Albeen kaltaisten modernien kirjailijoiden ja Sarah Kanen, Marius von Mayenburgin, Martin McDonagh´n ja Lars Norénin kaltaisten nykykirjailijoidenkin teoksia.
Norjalaisilla näyttelijöillä ja ohjaajilla on pitkään ollut tapana etsiä inspiraatiota pikemminkin Englannista ja USA:sta kuin Saksasta, Ranskasta, Italiasta ja Espanjasta, mutta asia on nyt muuttumassa. Samalla kun taiteellisten johtajien uusi sukupolvi nousee esiin, uusia näkökulmia aletaan yhä lisääntyvässä määrin hakea Euroopan suunnasta ja tunnetut ulkomaalaiset ohjaajat hakeutuvat yhä useammin Norjan teatterinäyttämöille. Norjan merkittävimpien teattereiden joukkoon kuuluvasta teatterista kaksi, Det Norske Teatret ja Den Nationale Scene, on liittynyt Eurooppalaisen teatteriunionin jäseniksi, ja länsirannikolla sijaitseva alueellinen teatterikeskus, Vår teatret (Meidän teatterimme), on aktiivinen jäsen Magic Net -projektissa, joka on teattereille ja pedagogeille, opettajille ja teini-ikäisille, ohjaajille ja näyttelijöille tarkoitettu eurooppalainen kohtaamispaikka.