Vuonna 2002 Norja juhli kehitysyhteistyönsä viisikymmenvuotista taivalta. Näiden 50 vuoden aikana Norja on ollut yksi kansainvälisen kehitysyhteistyön päätoimijoista. Nykyään Norja on merkittävä avunantaja, sillä sen antaa huomattavaa taloudellista tukea kehitysmaille ja kansainvälisille avustusjärjestöille ja osallistuu sen lisäksi aktiivisesti kansainväliseen keskusteluun kehitysyhteistyön saralla.
Painopiste Norjan kehitysyhteistyössä on köyhyyden vastaisessa taistelussa. Päähuomio on vähiten kehittyneissä maissa ja erityisen haavoittuvissa ryhmissä, mikä vastaa vuosituhannen kehitystavoitteita (MDG), joista tärkein on äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä.
Monenvälinen yhteistyö on olennaisen tärkeää Norjan kaltaiselle pienelle maalle. Norja on aina ollut lojaali YK:n tukija ja on tukenut merkittävästi maailmanpankin työtä. Norja myös tukee työtä, jota tehdään YK:n kehitysohjelmassa, jolla valvotaan vuosituhannen tavoitteiden saavuttamiseen liittyviä toimia.
Monet Norjan kehitysyhteistyötoimet tähtäävät myös rauhan edistämiseen. Rauhan aikaansaamiseksi tehtävässä työssä ihmisten hyvinvoinnin ja oikeuksien pysyvä parantaminen ovat tärkeitä elementtejä, eli Norjan kehityspolitiikka on olennainen osa maan ulkopolitiikkaa. Norja on monen vuoden ajan toiminut rauhan edistämiseksi Lähi-idässä, Sudanissa, Sri Lankassa ja Guatemalassa, joihin se on sittemmin myös kohdentanut kehitysapua.
Norja perustaa kehitysyhteistyönsä kumppanuusmaidensa omiin painoaloihin. Maan tavoitteena on auttaa vuosituhannen tavoitteiden saavuttamisessa ja toteuttaa maan omia kehityssuunnitelmia ja köyhyyden vähentämisstrategioita. Norja edellyttää, että jokainen tukea saava maa ottaa täyden vastuun Norjalta saamiensa varojen käytöstä. Norjan kehityspolitiikassa pääperiaatteena on se, että tukea saava maa pystyy itse vastaamaan varojen käytöstä, mikä edellyttää läheistä vuoropuhelua kyseisen maan ja Norjan kehitysapua hallinnoivien viranomaisten välillä.
Norja on kuitenkin vain yksi monista apua antavista maista ja järjestöistä, jotka pyrkivät edistämään kehitystä kehitysmaissa. Tukea saavien maiden hallinnolliset resurssit ovat rajalliset, joten niiden on vaikea koordinoida näinkin suurta toimijajoukkoa, joista jokaisella on omat tavoitteensa ja työskentelytapansa. Siksi on hyvin tärkeää, että avunantajat eivät rasita tukea saavien maiden jo ennestään heikkoa hallintoa huonolla koordinoinnilla ja erilaisilla raportointivaatimuksilla. Hyvä tukea saavan maan johdolla tapahtuvat avunantotoimien koordinointi on siten tärkeä periaate Norjan kehityspolitiikassa, sillä se varmistaa, että rajallisia resursseja voidaan käyttää tehokkaammin.
Sitomattoman avun antaminen on merkittävä askel kansainvälisen avun yksinkertaistamisessa ja sen käytön tehostamisessa. Suurin osa Norjan antamasta avusta on jo sitomatonta, eli sen antama kehitysapu ei ole sidoksissa norjalaisten tuotteiden ostoon. Siten kun projekti kilpailutetaan kansainvälisesti, vastaanottaja saa tarpeitaan parhaiten vastaavan tuotteen riippumatta siitä, onko vastaanottaja monikansallinen järjestö vai jokin tietty maa.
Maailmassa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että vuosituhannen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lisää resursseja ainakin, kun kyseessä ovat vähiten kehittyneet maat. On arvioitu, että vuosituhannen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää nykyisen virallisen kehitysavun (ODA) kokonaismäärän lisäämistä edelleen. Vuonna 2005 se oli 106,5 miljardia dollaria. Vaikka määrä on ennätyksellisen korkea, suuri osa siitä koostuu velkahelpotuksista etenkin Nigerian ja Irakin kaltaisille valtioille. Useimmat avunantajat, mukaan lukien EU:n ja Yhdysvaltojen kaltaiset merkittävät toimijat, ovat esittäneet huomattavaa korotusta omiin kehitysbudjetteihinsa. Norjan hallituksen tavoitteena on lisätä kehitysavun määrää 1 prosenttiin maan bruttokansantuotteesta vuoteen 2005 mennessä.
Kehitysyhteistyö on paljon muutakin kuin dollareita ja kruunua. Hyvät kaupankäynnin olosuhteet, velkahelpotukset ja investointien lisääminen edistävät kehitystä paremmin kuin raha. Norja sallii aseita lukuun ottamatta kaikkien tuotteiden tulli- ja kiintiövapaan pääsyn kotimarkkinoilleen kehitysmaista. Maa harjoittaa myös aktiivista velkahelpotuspolitiikkaa ja myöntää Norjan kehitysmaiden sijoitusrahaston (NORFUND) kautta sijoituspääomaa, lainoja ja takuita kannattavan, kestävän talouden kehittämiseksi kehitysmaissa.
Hallitus pitää tärkeänä, että Norjan harjoittama politiikka ei millään tavoin estä pyrkimyksiä vähentää köyhyyttä kehitysmaissa ja valvoo sitä niin, että sitä voidaan tarvittaessa muuttaa. Tällainen politiikan koherenssi tarkoittaa, että eri alueilla toteutettavat toimet edistävät samojen tavoitteiden toteutumista.
Norjan kehityspolitiikkaa toteutetaan useiden julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden kautta. Päätoimija on tietysti kehitysyhteistyötoimisto Norad, mutta merkittävää tukea kanavoituu myös vapaaehtoisjärjestö Fredskorpsetin, muiden kansalaisjärjestöjen, yksityisen sektorin, tutkimus- ja kulttuurilaitosten sekä useiden valtion elinten kautta.
Norjan kehityspolitiikalla on kunnianhimoiset tavoitteet. Norja aikoo jatkossakin osallistua aktiivisesti köyhyyden vastaiseen taisteluun ja kehityksen edistämiseen.