Kansainvälinen ympäristöyhteistyö on merkityksellistä ratkaistaessa globaaleja ympäristöhaasteita kuten ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden häviäminen ja vaarallisten kemikaalien leviäminen luonnonympäristöön. Norjalla on merkittävä osa pyrittäessä rakentamaan ympäristöasioihin liittyvää, oikeudellisesti sitovaa kansainvälistä yhteistyötä.
Ympäristön ja luonnonvarojen hallintamenetelmät kuuluvat Norjan ulkomaan- ja kehityspolitiikan avaintekijöihin. Asianmukaiset ympäristöolosuhteet auttavat edistämään vakautta ja turvallisuutta. Hyvinvoiva, monimuotoinen ympäristö on välttämätön köyhyyden vähentämiseksi ja kaikkia maailman kansoja hyödyttävän kestävän kehityksen saavuttamiseksi.
Painopistealueet
Norja katsoo kansainvälisen yhteistyön olevan tärkeintä seuraavilla alueilla:
- ilmastonmuutos
- vaaralliset kemikaalit
- biologinen monimuotoisuus
Ilmastonmuutos
Kasvihuonekaasupäästöt saattavat aiheuttaa maailman keskilämpötilan nousua. Lämpötilan nouseminen voi puolestaan vaikuttaa sademääriin ja tuulijärjestelmään, muuttaa ilmastovyöhykkeitä ja nostaa merenpintojen korkeutta. Niin suurilla muutoksilla saattaisi olla suuria vaikutuksia luonnon ekosysteemeihin ja ihmiskuntaan.
Norja toimii aktiivisesti sen eteen, että kasvihuonekaasujen kertyminen ilmakehään vakiintuisi tasolle, joka ei aiheuta ilmastojärjestelmään vaarallisia ihmisen aiheuttamia muutoksia. Norja noudattaa Kioton sopimuksen mukaista sitoutumistaan rajoittaa kasvihuonekaasupäästöt tasolle, joka ylittää vuoden 1990 tason korkeintaan yhdellä prosentilla.
Lue lisää Norjan ilmastopolitiikasta.
Vaaralliset kemikaalit
Kemikaalien käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti viimeisten 50 vuoden aikana, ja kemialliset aineet kuuluvat nykyään kiinteästi kaikentyyppisiin tuotteisiin ja tuotantoprosesseihin. Kemikaalit leviävät pitkien matkojen päähän sekä hyödykkeiden kaupan että tuulten ja merivirtojen mukana. Norja on tässä suhteessa erityisen haavoittuvassa asemassa, koska tuulet ja ilmavirrat kuljettavat päästöt pohjoiseen ja muuttavat pohjoiset alueet koko pallonpuoliskolta peräisin olevien vaarallisten kemikaalien maantieteelliseksi “kaatopaikaksi”.
Vaarallisia kemikaaleja koskeva kansainvälinen säätely on kiristynyt huomattavasti viime vuosina, mikä johtuu suurelta osin useiden sopimusten voimaantulosta. Norja pyrkii aktiivisesti lisäämään maailmanlaajuisia ponnisteluja tällä saralla. YK:n ympäristöohjelman (UNEP) puitteissa on juuri nyt valmisteilla laajapohjainen globaali strategia vaarallisiin kemikaaleihin liittyvien suuren luokan ympäristöhaasteiden kohtaamista varten.
Biologinen monimuotoisuus
Norja on pyrkinyt edistämään YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (biodiversiteettisopimuksen) soveltamista Riossa vuonna 1992 järjestetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin jälkeen. Biodiversiteettisopimuksen tavoitteet ja työohjelmat sekä Cartegnan bioturvallisuuspöytäkirjan ehdot on tärkeää sisällyttää kansallisiin toimenpiteisiin. Vuonna 2002 Johannesburgissa järjestetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa asetettiin tavoite hidastaa merkittävästi biologisen monimuotoisuuden häviämistä vuoteen 2010 mennessä. Tavoite saavutetaan kaikkien asiaankuuluvien yhteiskunnallisten toimijoiden tehdessä yhteistyötä keskenään.
Ympäristöyhteistyö EU:n kanssa
Norja on Euroopan talousalueen jäsen ja osallistuu EU:n sisämarkkinoille, joten sen täytyy noudattaa useimpia EU:n laatimia kattavia ympäristödirektiivejä ja -asetuksia. Monilla eri aloilla on otettu käyttöön yhteisiä eurooppalaisia säännöksiä, jotka koskevat esim. kemikaaleja, ilmaa, jätteitä ja vettä.
ETA:n uudet rahoitusjärjestelmät muodostavat tärkeän tekijän suhteessa Norjan ja EU:n ympäristöyhteistyöhön. Viimeisen viiden vuoden ajan Norja on antanut vuosittain 1,9 miljardia kruunua taloudellista tukea pääasiassa kymmenelle uudelle jäsenvaltiolle. Rahoituksen tarkoituksena on ollut tasoittaa sosiaalisia ja taloudellisia eroja laajentuneessa ETA:ssa. Ympäristönäkökohdat on otettu keskeisesti huomioon rahoitusta kohdennettaessa.
UNEP – YK:n ympäristöohjelma
Norjalla on merkittävä asema globaalien ympäristötoimien valmistelussa. UNEP:n vahvistaminen globaalina ympäristöfoorumina on yksi keinoista.
Norja keskittää toimintansa seuraavasti:
- UNEP:in tieteellisen kapasiteetin lisäämiseen, jotta organisaatio pystyisi arvioimaan useita alueita koskevien ympäristöongelmien vaikutukset paremmin.
- UNEP:in kapasiteettia lisäävien toimien kehittämiseen ja teknologian siirtämisen lisäämiseen kehitysmaihin.
- Universaalin jäsenyyden käyttöönotto: jäsenvaltioiden sitoutumisen lisääminen UNEP:in hallituksen kokouksen tekemiin päätöksiin siten, että otetaan käyttöön universaali jäsenyys UNEP:in pysyvien edustajien komiteassa.
- UNEP:in toimintojen rahoituksen lisääminen.
Ympäristökysymykset kehitysyhteistyössä
Globaalin ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden järkevän hallinnan kehittäminen on yksi Norjan pääasiallisista ympäristöyhteistyötavoitteista. Ympäristöyhteistyöhön liittyvien toimien tulee osaltaan parantaa ympäristön tilaa yhteistyövaltioissa ja ehkäistä maailmanlaajuista ympäristön tuhoutumista.
Tärkeimpiä alueita Norjan kehitysyhteistyössä ja yhteistyössä kehitysmaiden kanssa ovat:
- kestävät tuotantojärjestelmät;
- biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja kestävä käyttö;
- saastumisen vähentäminen;
- kulttuuriperinnön suojeleminen;
- kulttuuriympäristön säilyttäminen.
Norjan ympäristöministeriö on allekirjoittanut kahdenkeskiset ympäristösopimukset indonesialaisen, eteläafrikkalaisen ja kiinalaisen ympäristöministeriön kanssa.
Indonesia
Indonesian luonto on eräs maailman monimuotoisimmista, ja muun muassa suuret sademetsäalueet ovat merkityksellisiä maailman ilmastolle. Indonesian luonnonvaroihin kohdistuu voimakkaita paineita, ja luonnonvarojen hallinnointiin liittyy monia ongelmia.
Alueellisen yhteistyön tavoitteena on luoda laajalti ankkuroituja suunnitelmia ympäristö- ja luonnonvarahallinnolle biodiversiteettisopimuksen ekosysteemilähestymistavan mukaisesti.
Etelä-Afrikka
Norjan ja Etelä-Afrikan ympäristöyhteistyö aloitettiin vuonna 1996. Pitkäaikainen ympäristöpoliittinen yhteistyö Etelä-Afrikan kanssa on erittäin tärkeää paitsi maan alueellisen ympäristöpoliittisen roolin vuoksi myös siksi, että Etelä-Afrikalla on merkittävä vetoasema kehitysmaiden keskuudessa. Yhteistyö Etelä-Afrikan kanssa tapahtuu poliittisen dialogin sekä yhteisprojektien kautta. Kolmas yhteistyösopimus Norjan ja Etelä-Afrikan välillä allekirjoitettiin joulukuussa 2005. Yhteistyöohjelmalle ohjataan vuosittain noin kymmenen miljoonan kruunun määräraha.
Keskeistä uuden sopimuksen puitteissa on tukea kansainvälisten ympäristösopimusten toteuttamista, jotta Etelä-Afrikka voisi täyttää velvoitteensa ja olla aktiivinen muotoiltaessa sopimuksia edelleen. Ohjelman keskeisiä elementtejä ovat ammatillisen yhteistyön kehittäminen norjalaisten ja eteläafrikkalaisten instituutioiden välillä, alueellisen yhteistyön vahvistaminen sekä vapaaehtoisjärjestöjen laajempi osallistuminen.
Tulevina vuosina keskitytään erityisesti kolmeen yhteistyöalueeseen
- saastumisen rajoittamiseen
- biologisen monimuotoisuuden turvaamiseen ja
- hyvään ympäristöhallintoon.
Kiina
Ympäristöyhteistyö Kiinan kanssa aloitettiin vuosina 1995–96. Kahdenvälisen yhteistyön tavoitteena on mm. keskeisiä ympäristöpoliittisia haasteita koskeva dialogi sekä Kiinan tukeminen kansainvälisten velvoitteiden toteuttamisessa. Yhteistyössä kiinnitetään erityisesti huomiota ilmastoon ja ympäristömyrkkyihin, biologiseen monimuotoisuuteen sekä vesien ja ilman saastumiseen. Yhteistyö avulla pyritään luomaan instituutioita ja kapasiteettia sekä edistämään norjalaista ympäristöteknologiaa Innovation Norgen myötä. Norjan Pekingin suurlähetystössä työskentelee yksi lähetystöneuvos, jonka vastuulla ympäristökysymykset erityisesti ovat. Hänen tehtävänään on seurata kahdenvälistä ympäristöyhteistyötä sekä ympäristösuuntautunutta kehitysyhteistyötä Norjan ja Kiinan välillä.