Euroopan talousaluesopimus, eli ETA-sopimus, astui voimaan 1. tammikuuta 1994. Toukokuussa 2004 tapahtuneen laajentumisen jälkeen sen piiriin kuuluu 25 EU-maata ja EFTA-maat Islanti, Liechtenstein ja Norja. Sveitsi ei kuulu sopimuksen piiriin, vaikka onkin Eftan jäsen.
ETA-sopimus sisältää kauppasuhteita ja taloudellisia suhteita koskevat yleiset säännöt. Sopimuksen piiriin kuuluvilla alueilla norjalaisilla yrityksillä ja kansalaisilla on oikeus samanlaiseen kohteluun kuin EU-maiden yrityksillä ja kansalaisilla Euroopan talousalueen kaikissa osissa.
ETA-sopimuksessa säädetään seuraavaa:
- Sisämarkkinoille osallistuminen ja tavaroiden, palveluiden, ihmisten sekä pääoman vapaa liikkuminen. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteisten sääntöjen perusteella yhdessä massa hyväksytty tuote on tavallisesti hyväksyttävä myös kaikissa muissa 17 maassa. Muista ETA-maista tulevat työntekijät ja opiskelijat ovat yleensä oikeutettuja tasavertaiseen kohteluun isäntämaan omien kansalaisten kanssa esimerkiksi sosiaaliturvan ja ammatillisen pätevyyden tunnustamisen suhteen;
- Sellaisten sääntöjen ja vaatimusten harmonisointi, jotka tuotteille ja palveluille on määrätty terveyteen, turvallisuuteen, ympäristön suojeluun ja kuluttajien oikeuksien suojeluun liittyvien näkökohtien perusteella;
- Kilpailun sääntelyä, valtionapua ja julkisia hankintoja koskevat yleiset säännöt, jotta kaikille sisämarkkinoilla kilpaileville yrityksille voidaan taata yhtäläiset toimintamahdollisuudet;
- Laaja yhteistyö yhteiskunnan muilla alueilla, ja erityisesti tutkimuksessa, koulutuksessa, ympäristönsuojelussa, kuluttajapolitiikassa, kulttuurin alalla, sosiaalipolitiikassa, sukupuolten välisissä tasa-arvokysymyksissä, matkailussa sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevissa asioissa.
ETA-sopimuksen piiriin ei kuulu EU:n tulliliitto eikä EU:n sen ulkopuolisten maiden kanssa harjoittama yleinen kauppapolitiikka. ETA-maita eivät myöskään koske EU:n yleinen maatalouspolitiikka eikä maataloustuotteiden yhteiset markkinat. On kuitenkin tehty joitakin sopimuksia tiettyjen maataloustuotteiden kaupan yksinkertaistamiseksi. Myöskään EU:n yleinen kalatalouspolitiikka ei kuulu ETA-sopimuksen piiriin. Siten ETA-sopimukseen ei sisälly yhteinen resurssien hallinnan järjestelmä. Se ei myöskään mahdollista vapaata pääsyä markkinoille, vaikka siinä määrätäänkin alemmista tulleista ja erilaisten kalatuotteiden paremmasta pääsystä markkinoille.
ETA-sopimus kehittyy jatkuvasti. EU:n uudet sisämarkkinoita koskevat säännöt on otettava mukaan Norjan lainsäädäntöön sitä mukaa, kun ne otetaan käyttöön. Tämä tapahtuu ETA:n yhteisen komitean päätöksillä. Komiteassa ovat edustettuina sekä EFTA-maat että Euroopan komissio. Kaikki uudet yhteisessä komiteassa hyväksytyt säännöt täytyy ottaa huomioon kunkin maan lainsäädännössä.
Eftan valvontaviranomaisen ja EFTA-tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa, että EFTA-maat toimivat ETA-sopimuksen velvoitteiden mukaisesti.
ETA:an kuuluvien EFTA-maiden tavoite auttaa köyhempiä EU-maita kohti taloudellista ja sosiaalista kehitystä on kuulunut ETA-sopimukseen siitä lähtien, kun se ensi kerran astui voimaan. Järjestelyjä laajennettiin huomattavasti 1. toukokuuta 2004 tapahtuneen EU:n ja ETA:n laajentumisen myötä. Norja tukee kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa sekä Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa toteutettavia investointi- ja kehitysprojekteja noiden kahden uuden rahoitusjärjestelmän kautta 226,8 miljoonalla eurolla joka vuosi vuoteen 2009 saakka. Rahoitusjärjestelmät perustuvat edunsaajan sitoutumisperiaatteeseen, mikä tarkoittaa, että vastaanottajamaat ovat vastuussa projektien esittämisestä, kehittämisestä ja toteuttamisesta. Rahoitusjärjestelmien kautta pääasiallisesti tuettuja alueita ovat ympäristönsuojelu, kestävä kehitys, kulttuuriperintö, koulutuksen ja harjoittelun kehittäminen, ulkorajojen tehokkaampi valvonta ja oikeuslaitoksen vahvistaminen sekä terveys ja lastenhoito.