Nykypäivänä huomio kiinnittyy rypäleammuksiin. Se on yleisnimitys erilaisille aseille, joilla kohdealueelle levitetään suuri määrä (kymmenestä useisiin satoihin) tytärammuksia eli pikkupommeja. Tytärammukset ovat yhdessä säiliössä, joka voidaan pudottaa lentokoneesta tai ampua tykeillä tai ohjuksilla. Säiliö avautuu vähän ennen kohdealuetta, tytärammukset leviävät ympäriinsä ja virittyvät räjähtämään osuessaan kohteeseen.
Viimeisten 20 vuoden aikana Euroopassa, Aasiassa ja Keski-idässä käydyt sodat ovat tuoneet selkeästi esille, millaisia humanitaarisesti kestämättömiä seurauksia kyseisentyyppiset aseet aiheuttavat – eivät pelkästään sotien aikana, vaan vielä kauan senkin jälkeen, kun aseelliset konfliktit ovat päättyneet.
Edellä mainittujen vakavien seurausten syntymiseen on kaksi syytä. Ensimmäinen syy on se, että rypäleammukset kattavat suuria alueita eivätkä näin ollen tee riittävän suurta eroa siviili- ja sotilaskohteiden välille. Rypäleammuksen kattama alue vaihtelee ammuksen tyypistä riippuen muutamasta sadasta neliömetristä noin 20 hehtaariin, mikä vastaa 40 jalkapallokentän kokoista aluetta. Rypäleammuksia on usein käytetty runsaasti juuri sellaisilla alueilla, joilla siviili- ja sotilasväestö eivät erotu selkeästi toisistaan, esimerkiksi kaupungeissa ja maatalousalueilla. Sellaisilla alueilla käytettynä suuren pinta-alan kattavat räjähteitä sisältävät aseet vahingoittavat lähes väistämättä siviilejä.
Toinen syy on se, että suuria määriä rypäleammusten tytärammuksista jää ”suutareiksi” eli ne eivät räjähdä tarkoitetulla tavalla. Noita erittäin epäluotettavia pommeja jää kiinni puihin ja lojumaan maahan, katoille tai romahtaneisiin rakennuksiin. Räjähtämättömät ammukset toimivat käytännössä samalla tavalla kuin jalkaväkimiinat, joten syyttömiä siviilejä loukkaantuu tai kuolee niiden takia esimerkiksi tuhoutuneiden talojen jälleenrakennustyössä tai kun he ryhtyvät elvyttämään elintärkeitä viljelytoimintoja uudelleen.
Räjähtämättömien ammusten osuus on yleensä huomattava – ei ole poikkeuksellista, jos 25 % jää räjähtämättä – ja koska näitä aseita yleensä käytetään runsaita määriä, räjähtämättömien ammusten määrä saattaa olla erittäin suuri. Siviilejä saattaa loukkaantua tai kuolla vielä vuosien kuluttua sodan päättymisestä.
Räjähtämättömien ammusten raivaaminen ja uhrien auttaminen vaativat suuria resursseja. Köyhät maat joutuvat näin ollen käyttämään näiden ongelmien ratkaisemiseen jo muutenkin rajallisia resurssejaan muiden kehityskohteiden kustannuksella. Landmine Monitor -raportin mukaan kansainvälinen yhteisö osallistuu ammusten raivaamiseen iskujen kohteeksi joutuneilla alueilla noin 400 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla vuodessa. Norjan osuus tuosta summasta on noin 39 miljoonaa dollaria.
Rypäleammusten käytön leviäminen lisäisi kansainvälisen yhteisön antaman avun tarvetta huomattavasti. Sen lisäksi, että humanitaariset kustannukset olisivat kohtuuttomat, iskujen kohteeksi joutuneet maat joutuisivat kantamaan raskaan taloudellisen taakan.