Norja on ollut Naton jäsen sen perustamisesta lähtien, mikä tapahtui Washingtonissa v. 1949. Nato pyrkii varmistamaan jäsenvaltioidensa turvallisuuden, vapauden ja itsenäisyyden sekä edistämään demokraattisia arvoja ja demokraattisten instituutioiden vahvistumista Pohjois-Atlantin alueella.
Huhtikuussa 2004 Nato laajentui seitsemällä uudella jäsenvaltiolla – Bulgaria, Viro, Latvia, Liettua, Romania, Slovakia ja Slovenia – ja nyt jäseniä on yhteensä 26. Tämä oli toinen kerta, kun Natoon liittyi valtioita, jotka aiemmin kuuluivat Varsovan liittoon. Edellisen kerran näin tapahtui vuonna 1999, jolloin Tšekin tasavallasta, Unkarista ja Puolasta tuli Naton jäseniä. Norja toimi aktiivisesti sen varmistamiseksi, että uudet jäsenvaltiot olivat mahdollisimman hyvin valmistautuneita jäsenyyteen.
Naton edellinen huippukokous valtioiden ja hallitusten päämiehille järjestettiin Riikassa 28.–29.11.2006 ja sen tavoitteena oli lujittaa ja vahvistaa Naton kehitystä. Afganistanin tilanteen ohella tärkeimmät keskustelunaiheet olivat tiedonanto siitä, että Naton nopean toiminnan joukot (NRF) ovat saavuttaneet täyden operatiivisen valmiuden sekä Serbian, Bosnia ja Herzegovinan ja Montenegron liittyminen rauhankumppanuusohjelmaan.
Kriisinhallinta
Nato on 1990-luvun puolivälistä lähtien toiminut yhä kiinteämmin kriisinhallinnan parissa, aluksi Balkanilla, mutta myöhemmin myös Euroopan ulkopuolella. Elokuussa 2003 Nato siirtyi Afganistanissa toimivien ISAF-joukkojen (International Security Assistance Force) johtoon. Se oli ensimmäinen kerta, kun Nato puuttui sotilaalliseen operaatioon Euroopan ulkopuolella. ISAF on tällä hetkellä Naton suurin operaatio.
Nato johtaa operaatiota Kosovossa (KFOR) ja se johti operaatiota Bosnia ja Herzegovinassa (SFOR) siihen saakka, kun vastuu joulukuussa 2004 siirtyi EU:lle (EUFOR). Nato on toiminut vakauden ja alueellisen yhteistyön edistämisen hyväksi myös alueen muissa valtioissa. Albania, Kroatia ja Makedonia osallistuvat Naton jäsenyysvalmennusohjelmaan (Membership Action Plan, MAP), kun taas Serbia, Bosnia ja Herzegovina ja Montenegro liittyivät Riikan huippukokouksessa rauhankumppanuusohjelmaan.
Yhdysvalloissa 11.9.2001 tehdyt terrori-iskut johtivat ensimmäisen kerran Naton historiassa 5. artiklan käyttöön (jäsenvaltioiden keskinäinen avunantositoumus, mikäli yksi jäsenvaltio joutuu hyökkäyksen kohteeksi). Siitä lähtien kansainvälisen terrorismin vastainen toiminta ja joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäiseminen on ollut keskeinen osa Naton toimintaa. Sen vuoksi Naton sisällä on suoritettu huomattavia uudistuksia, mm. sotilaallisen puolustusvalmiuden uudelleenorganisointi.
Heinäkuussa 2004 Nato käynnisti Irakissa koulutusoperaation (NTM-I), jossa autetaan irakilaisten turvallisuusjoukkojen koulutuksessa. Koulutukseen sisältyvät myös arvot, joita demokratian mukaisesti valvottujen aseellisten joukkojen tulisi noudattaa. Heinäkuusta 2005 lähtien Nato on myös antanut kuljetus- ja organisaatioapua Darfurin rauhanturvaoperaatiossa, jota johtaa Afrikan unioni (AU).
Yhteistyö kumppanuusvaltioiden kanssa
Natolla on laaja outreach- ja yhteistyöohjelma Euroopassa, Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa sijaitsevien kumppanuusvaltioiden kanssa. Nato tekee läheistä yhteistyötä myös Venäjän ja Ukrainan kanssa. Sen lisäksi Nato käy vuoropuhelua seitsemän Välimeren ympärillä sijaitsevan valtion (Algerian, Egyptin, Israelin, Jordanian, Mauritanian, Marokon ja Tunisian) kanssa ja neljän Keski-idän valtion (Kuwaitin, Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien, Qatarin ja Bahrainin) kanssa.
Kyseisellä vuoropuhelulla pyritään edistämään käytännön yhteistyötä alueellisen vakauden ja turvallisuuden hyväksi. Koska kaikki kyseiset valtiot ovat erilaisia ja koska varsinkin niiden tavoitteet NATO-yhteistyön suhteen ovat erilaiset, Nato räätälöi yhteistyön kunkin valtion yksilöllisten tarpeiden mukaisesti niin hyvin kuin mahdollista.
Tällä hetkellä NATOn pääsihteerinä toimii Jaap de Hoop Scheffer, joka aiemmin toimi Alankomaiden ulkoasiainministerinä.