Norja toisen maailmansodan jälkeen
Vapautumisen jälkeen Norjassa oltiin yksimielisiä siitä, että Norjan uudelleenrakentaminen tulisi asettaa etusijalle. Vuoden 1945 vaaleissa Työväenpuolue sai enemmistön ja nimitti hallituksen, jota johti Einar Gerhardsen.
Hallituksen tavoite oli jälleenrakentaa Norja viiden vuoden kuluessa ja nopeuttaa teollistumista keskittymällä raskaaseen teollisuuteen. Tapahtumat etenivät vielä nopeammin kuin poliitikot olivat suunnitelleet. Vuoteen 1946 mennessä sekä teollisuustuotanto että BKT ylittivät vuoden 1938 luvut. Vuosina 1948–49 valtion reaalipääoma oli selvästi korkeammalla tasolla kuin ennen sotaa. Seuraavia vuosia voi luonnehtia tasaisen kasvun ja kehityksen vuosiksi.
Toista maailmansotaa välittömästi seuranneina vuosina Norja ylläpiti ulkopolitiikassa erittäin matalaa profiilia. Pyrkimyksenä oli pysytellä kaikkien blokkien ulkopuolella ja kaukana suurvaltojen välille mahdollisesti syttyvistä konflikteista. Toivottiin, että Yhdistyneet Kansakunnat ensimmäisen pääsihteerinsä, norjalaisen Trygve Lien, johdolla riittäisi takaamaan rauhan säilymisen.
Kun idän ja lännen väliset jännitteet vähitellen kasvoivat, myös Norjan ulkopolitiikassa tapahtui suunnanmuutos. Norja osallistui Marshallin suunnitelmaan ja sai vuosina 1948–1951 Marshall- avustusta 2,5 miljardia Nkr.
Kommunistien suorittama Tšekkoslovakian vallankaappaus vuonna 1948 ja Venäjän ehdotus samanlaisesta raja-alueiden puolustusyhteistyöstä kuin sillä oli Suomen kanssa synnyttivät Norjassa voimakkaan reaktion. Välillä elettiin ohimenevä jakso, jonka aikana yritettiin turhaan pohjoismaisen puolustusliiton perustamista. Sen jälkeen Norja liittyi Natoon yhtä aikaa Tanskan kanssa vuonna 1949. Suoritetut mielipidemittaukset ovat siitä saakka vahvistaneet, että norjalaisten ylivoimainen enemmistö on Nato-jäsenyyden kannalla.
Norjan talous on kehittynyt tasaisesti sodanjälkeisinä vuosina. Hyvinvointivaltion rakentamiseen on käytetty paljon resursseja ja se on edesauttanut tasa-arvoisen yhteiskunnan luomista.
1960-luku enteili öljykauden alkua. Pohjanmerellä suoritetut koeporaukset toivat esiin runsaat öljyvarannot, mikä johti merkittävän öljyn- ja kaasuntuotannon aloittamiseen. Myöhemmin on tehty löytöjä myös Norjanmeren ja Barentsinmeren alueilla. Nykyään tuotanto on suurinta Norjanmerellä, Keski-Norjan rannikon tuntumassa.