Fridtjof Nansen
Kun Fridtjof Nansen syntyi vuonna1861, ei enää ollut uusia rantoja löydettäväksi. Maailmankartan ääriviivat olivat käytännöllisesti katsoen valmiit; Nansen auttoi täydentämään yksityiskohtia.
Fridtjof Nansen oli tiedemies, valtiomies ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja. Hän keskittyi humanitaariseen toimintaan ja pelasti siten monien tuhansien ihmisten hengen ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Hän piti itseään kuitenkin ennen muuta tutkimusmatkailijana ja tiedemiehenä. Siinä roolissa hän oli onnellisin.
Nansen syntyi sukuun, jonka jäsenet olivat tehneet merkittäviä palveluksia yhteiskunnalle. Hänen isänpuoleinen esi-isänsä, Hans Nansen – joka oli aikoinaan Kööpenhaminen pormestari – oli tutkinut Vienanmerta. Ollessaan vain 26-vuotias nuorempi Nansen, jossa paloi tuo sama into tutkia tuntematonta, päätti toteuttaa tutkimusretken Grönlannin jäätikön poikki.
Hänen kuusihenkinen retkikuntansa lähti matkaan vuonna 1888. Se kohtasi suuria vaikeuksia huonojen olosuhteiden vuoksi. Siitä, kun retkikunta lähti retkikunnan pääaluksen suojista, kului kaksitoista päivää, ennen kuin se pääsi edes astumaan kiinteälle maalle. Miehet vaelsivat jäätikön poikki ja saapuivat Grönlannin länsirannikolle syyskuussa. Koko vaarallisen matkan ajan Nansen ja hänen ryhmänsä kirjasivat meteorologiset olot tarkasti muistiin ja keräsivät muutakin tieteellistä tietoa.
Kuuden miehen ryhmä palasi Norjaan ja nousi kansallisen maineen kukkuloille. Nansen ei kuitenkaan tyytynyt lepäämään laakereillaan. Hän oli aiempien huomioiden perusteella vakuuttunut siitä, että Siperiasta täytyi tulla voimakas idästä länteen kulkeva merivirta kohti pohjoisnapaa ja sieltä Grönlantiin.
Nansen päätti lujasti todistaa teoriansa oikeaksi ja suunnitteli yksityiskohdat niin vahvaa laivaa varten, että se kestäisi jään aiheuttaman paineen. Hänen oli tarkoitus purjehtia sillä Koillisväylää pitkin itään päin Uuden Siperian saarille, kunnes se juuttuisi jäihin. Miehistö pysyttelisi aluksessa sen kulkeutuessa jäätikön mukana länteen päin kohti pohjoisnapaa sekä Huippuvuorten ja Grönlannin välisiä kapeikkoja.
Retkikunta lähti Kristianiasta (nykyisestä Oslosta) kesäkuussa 1893 mukanaan riittävästi muonaa ja varusteita viideksi vuodeksi ja polttoainetta kahdeksaksi. "Fram" matkasi itään Siperian pohjoisrannikkoa pitkin. Noin 160 kilometriä ennen Uuden Siperian saaria Nansen muutti kurssin kohti pohjoista. 20. syyskuuta, kun he olivat 79:nnellä leveysasteella, "Fram" oli juuttunut tiukasti ahtojäihin. Nansen miehistöineen valmistautui ajautumaan länteen päin kohti Grönlantia.
"Fram" ei kulkeutunut niin lähelle pohjoisnapaa kuin Nansen oli toivonut. Hän päätti yrittää päästä pohjoisnavalle ja otti mukaansa yhden vahvimmista ja rohkeimmista miehistään, Hjalmar Johansenin. Heidän yrityksensä ei onnistunut. Olosuhteet olivat paljon odotettua huonommat: jäälohkareet tai avoimet vesialueet sulkivat usein heidän tiensä, mikä hidasti etenemistä. Viimein, kun heidän sijaintinsa oli 86 astetta 14 minuuttia pohjoista leveyttä, he päättivät kääntyä takaisin ja suunnata kohti Franz Josefin maata. Nansen ja Johansen eivät olleet päässeet pohjoisnavalle, mutta he olivat olleet lähempänä kuin yksikään ihminen ennen heitä.
Elokuussa 1897 tutkimusalus toi Nansenin ja Johansenin norjalaiseen Vardøn satamaan. Samana päivänä “Fram” oli heidän tietämättään vapautunut ahtojäistä Huippuvuorten lähellä ja liikkui ensi kertaa kolmeen vuoteen etelään päin. Nansenin teoria oli osoittautunut oikeaksi. Alus oli seurannut merivirtaa, jonka hän oli väittänyt olevan olemassa. Sen lisäksi retkikunta oli kerännyt arvokasta tietoa merivirroista, tuulista ja lämpötiloista ja todistanut kiistattomasti, että pohjoisnavan lähellä Euraasian puolella ei ollut maata, vaan syvä, jään peittämä valtameri. “Framin” matka oli erittäin tärkeä uudelle tieteenalalle eli merentutkimukselle. Nansenille se merkitsi käännekohtaa – merentutkimuksesta tuli sen jälkeen hänen tutkimustensa keskipiste.
Suurten tutkimusmatkojen ajat olivat Nansenin osalta ohi. Hän jatkoi kuitenkin työskentelyä tieteen parissa keräämällä paljon tietoa sekä Norjanmereltä että Atlantin valtamereltä.