Julkisen sektorin terveydenhuoltopalvelut rahoitetaan verovaroin ja ne on suunniteltu niin, että ne ovat tasapuolisesti kaikkien kansalaisten saatavilla näiden sosiaalisesta asemasta riippumatta. Terveydenhuoltoalalla työskentelee 242 500 henkilöä, joten se on yksi suurimmista sektoreista norjalaisessa yhteiskunnassa.
Sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla on muotoilla ja valvoa kansallista terveyspolitiikkaa. Palveluiden tarjoamisesta huolehtivat yksittäiset kunnat ja alueet. Kunnat vastaavat tärkeimmistä terveydenhuoltopalveluista, kuten yleislääkärien vastaanotoista, ja läänit ja viisi terveydenhuoltoaluetta erikoistuneemmista terveyspalveluista, kuten sairaaloista. Julkisen sektorin palveluiden lisäksi tarjolla on useita valtuutettuja yksityissairaaloita ja terveyspalveluita.
Norjan terveydenhuoltopolitiikan kaksi suurinta haastetta ovat tällä hetkellä pitkät sairaalajonot ja väestön ikääntyminen. Vanhusten prosentuaalinen osuus väestöstä on noussut nopeasti 1970-luvulta lähtien, mikä on jatkuvasti lisännyt lääkintä-, kuntoutus-, sairaanhoito- ja terveydenhoitopalveluiden tarvetta.
Norja sai ensimmäisen yleisen sairaalansa jo 1700-luvulla ja erikoissairaalat ja psykiatriset osastot otettiin käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Nykyaikainen sairaalajärjestelmä astui aimo askeleen eteenpäin, kun vuoden 1900 jälkeen otettiin käyttöön röntgenlaitteet ja nykyaikaiset anestesiavälineet. Vuodesta 1945 lähtien Norjan julkisessa terveydenhuollossa on seurattu kansainvälisiä suuntauksia antibioottien ja muiden lääkkeiden käytössä sekä lääketieteellisen teknologian kehitystyössä.
Norjan julkisen terveydenhuoltojärjestelmän runkona ovat jo pitkään olleet lääkärit, jotka ovat usein saaneet aikaan maan laajuisia tai paikallisia terveydenhuoltoon liittyviä uudistuksia.