Kaikki Norjan kansalaiset ja Norjassa työskentelevät henkilöt kuuluvat automaattisesti Norjan sosiaalivakuutusjärjestelmän piiriin. Kyseessä on valtion ylläpitämä järjestelmä, joka oikeuttaa kaikki siihen kuuluvat henkilöt erilaisiin eläkkeisiin (esim. vanhuuseläke, perhe-eläke, kyvyttömyyseläke) sekä tukiin, joita maksetaan työtapaturmien, onnettomuuksien ja sairauksien, raskauden, synnytyksen ja yksinhuoltajuuden perusteella ja hautajaisten järjestämistä varten. Yhdessä perheavustuksen ja nuorten lasten vanhemmille maksettavan toimeentuloturvan (kontantstøtte) kanssa sosiaalivakuutusjärjestelmä on Norjan tärkein yleinen vakuutusjärjestelmä.
Vuoden 1999 lopussa noin 1,1 miljoonan norjalaisen, muun muassa noin 900 000 vanhuseläkkeellä olevan henkilön, päätulon muodostivat sosiaalivakuutusjärjestelmän nojalla maksetut etuudet. Vuonna 1999 sosiaalivakuutusjärjestelmästä maksettiin yhteensä 162 miljardia Norjan kruunua, mikä vastaa 13,6% maan bruttokansantuotteesta ja noin 34,3% maan budjetista. Sosiaalivakuutusjärjestelmä rahoitetaan työntekijöiden, yrittäjien ja muiden vakuutettujen tahojen jäsenmaksuilla, työnantajamaksuilla sekä valtion avustuksin.
Ensimmäiset julkisen sektorin sosiaalipalvelut otettiin käyttöön 1700-luvulla. Tätä ennen köyhistä, raihnaisista ja vanhuksista olivat huolehtineet perhe, kirkko tai yksittäiset seurakunnat. Sosiaalipalvelujen ja sosiaalivakuutusjärjestelmän laajeneminen liittyy läheisesti teollistumisprosessiin, sillä teollisuus toi tullessaan uusia terveysriskejä, lisäsi ihmisten liikkuvuutta ja siten myös heikensi perhesiteitä. Samalla se loi myös taloudellisen pohjan yhteiskunnallisia uudistuksia varten. Norjan teollisuustyöntekijöiden tapaturmavakuutusjärjestelmä vuodelta 1895 ulotettiin vähitellen koskemaan myös muita ammatteja. Sen jälkeen on otettu käyttöön sairausavustus, vanhuusavustus (1936), työttömyysavustus (1939), työkyvyttömyysavustus (1960) sekä leskille ja yksinhuoltajaäideille maksettava avustus (1964). Vuonna 1967 ennen toista maailmansotaa käyttöön otetut sosiaaliavustukset liitettiin osaksi sosiaalivakuutus-järjestelmää, josta maksettavat etuudet määräytyvät henkilön saamien eläkepisteiden perusteella.