Norjan koulutuspolitiikan periaatteena on koulutuksen mahdollistaminen tasapuolisesti kaikille yhteiskunnan jäsenille heidän yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta taustastaan sekä asuinpaikastaan riippumatta. Koulujen tehtävä on välittää tietoa ja kulttuuria sekä edistää sosiaalista liikkuvuutta ja tarjota perusta jokaisen ihmisen vaurastumiselle ja hyvinvoinnille.
Opetus norjalaisissa kouluissa on mukautettu oppilaiden kykyjen ja taitojen mukaan. Erityisopetusta on tarjolla vammaisille henkilöille ja niille, joilla on erityistarpeita ja jotka eivät pysty osallistumaan tavalliseen kouluopetukseen. Lisääntyneen maahanmuuton seurauksena eri kielivähemmistöjä edustavien oppilaiden osuus on kasvussa. Norjan koulutuspolitiikka edellyttää, että kielivähemmistöihin kuuluvien oppilaiden erityistarpeet on otettava huomioon niin, että heillä on paremmat mahdollisuudet suorittaa toisen asteen koulutus ja osallistua korkea-asteen koulutukseen ja työelämään.
Stortinget (Norjan kansankäräjät) ja hallitus vastaavat yhdessä koulutussektorin tavoitteiden ja budjettikehysten määrittelystä. Koulutus- ja tutkimusministeriö on hallinnollinen elin, joka vastaa koulutukseen liittyvistä asioista ja kansallisen koulutuspolitiikan toteuttamisesta. Norjassa on yhtenäinen yleiseen standardiin perustuva koulujärjestelmä. Käytössä on kansallinen opetussuunnitelma, joka osaltaan varmistaa hallituksen asettamien koulutustavoitteiden saavuttamisen.
Oppivelvollisuus on Norjassa kymmenen vuotta ja se käsittää ala-asteen, yläasteen ja toisen asteen koulutuksen. Lääninhallituksen opetusviranomaisilla on vastuu sen varmistamisesta, että kaikkien kuntien ja läänien lapsilla, nuorilla ja aikuisilla on mahdollisuus osallistua asianmukaiseen koulutukseen. Ala-asteen ja yläasteen kouluista vastaavat kunnat ja toisen asteen oppilaitoksista läänit.
Korkea-asteen koulutussektori kattaa yliopistojen ja korkeakoulujen koulutusohjelmat. Niihin pääsy vaatii yleensä kolme vuotta kestävien toisen asteen opintojen suorittamista. Korkea-asteen oppilaitokset ovat muutamaa yksityisesti johdettavaa oppilaitosta lukuun ottamatta valtionjohtoisia. Kaikilla oppilaitoksilla on kuitenkin laaja akateeminen ja hallinnollinen autonomia.
Julkisen sektorin järjestämä koulutus on Norjassa ilmaista aina toisen asteen koulutuksen loppuun saakka. Korkea-asteen koulutusohjelmista peritään valtion ylläpitämissä oppilaitoksissa nimelliset lukukausimaksut. Vuonna 1947 perustettu valtion opintolainarahasto myöntää elinkustannusten kattamiseksi lainoja ja avustuksia korkea-asteen opiskelijoille. Tukea on tarjolla myös sellaisille norjalaisille opiskelijoille, jotka haluavat hankkia koulutuksensa osittain tai kokonaan ulkomailla.
Julkista koulujärjestelmää täydentävät itsenäiset yksityiskoulut. Opetusvirasto (Utdanningsdirektoratet) myöntää tällaisille kouluille toimiluvan määrättyjen laatukriteerien mukaisesti. Itsenäisten koulujen opetusohjelmien on täytettävä asiaankuuluvissa säännöissä asetetut vaatimukset. Valtuutetuilla itsenäisillä yksityiskouluilla on oikeus saada valtionavustusta.