YK:n lapsen oikeuksien sopimus suojelee lapsen oikeuksia eri tavoilla ja määrää, että viranomaisten täytyy pyrkiä turvaamaan lapsen edut, selviytyminen ja kehittyminen, suojelemaan lapsia syrjinnältä ja ottamaan lasten mielipiteet huomioon asioissa, jotka koskevat suoranaisesti heitä itseään. Norja ratifioi sopimuksen vuonna 1991 ja sen on ratifioinut yhteensä 191 maata.
Huhtikuussa 2003 Norja laati kolmannen raporttinsa YK:lle lapsen oikeuksien sopimuksen seurannasta. Raportissa kuvataan lyhyesti joitakin haasteita, joita Norjalla on lasten ja nuorten elinolosuhteiden osalta sekä esitellään muutoksia ja kehitystoimia, joita Norjassa on tällä osa-alueella tehty vuonna 1998 laaditun edellisen raportin jälkeen.
Kesäkuussa 2003 Storting (Norjan suurkäräjät) antoi lakiehdotuksen, joka koski lapsen oikeuksien sopimuksen sisällyttämistä kansalliseen lainsäädäntöön. Sopimuksesta tehtiin osa Norjan lakia vuoden 1999 ihmisoikeuslakiin tehdyllä muutoksella. Muutos astui voimaan lokakuussa 2003. Lasten laillinen asema on vahvistunut. Myös lapsista annettua lakia, adoptiolakia ja lastenhuoltolakia on muutettu niin, että ikärajaa, joka liittyy lapsen oikeuteen saada oma mielipiteensä kuulluksi, laskettiin 12 vuodesta 7 vuoteen. Nuoremmille lapsille, jotka kykenevät muodostamaan omat mielipiteensä, on tiedotettava asioista ja heille on tarjottava mahdollisuus ilmaista omat näkemyksensä ennen kuin heitä koskevissa asioissa voidaan tehdä päätös.
Vuonna 1981 Norja perusti ensimmäisenä maailmassa erityisen Lapsiasiavaltuutetun toimiston. Lapsiasiavaltuutetun toimisto on riippumaton, itsenäinen ja poliittisesti sitoutumaton toimielin, joka on perustettu nimenomaisesti sitä asiaa varten laaditun lain perusteella. Lapsiasiavaltuutetun ensisijainen tehtävä on edistää lasten etuja yhteiskunnassa yleisesti ja tarkkailla huolellisesti, miten lasten kasvuolosuhteet kehittyvät.