Heikossa asemassa olevien lasten etujen suojeleminen
Lastensuojelu on vastuussa lasten oikeuksien ja etujen suojelemista, kun perhetilanne on vaikea. Lastensuojelu pyrkii varmistamaan, että lapset saavat asianmukaista hoitoa ja estämään lapsia joutumasta kohtaamaan liikaa fyysisiä ja psyykkisiä stressitekijöitä.
Lastensuojelutyötä ohjaavana periaatteena on aina ajatus siitä mikä on parhaaksi lapselle. Yleissääntönä pidetään, että lapset kasvavat biologisten vanhempiensa luona. Biologisuus on kriteeri, joka muodostaa Norjassa perustan lasten ja vanhempien suhdetta säätelevälle lainsäädännölle. Lasten yhteyttä vanhempiinsa pidetään itsessään jo voimavarana.
Lastensuojelu toimii sen varmistamiseksi, että perheillä on parhaat mahdolliset olosuhteet lapsista huolehtimiseen. Toimenpiteet määritellään näin ollen ehkäiseviksi. Sen lisäksi toimenpiteillä on tarkoitus varmistaa, että lapset ja nuoret eivät jää lähiympäristönsä yhteisöllisen elämän ulkopuolelle. Norjalaisessa lapsipolitiikassa annetaan suuri merkitys sille, että perhe- ja ympäristökeskeisiä työskentelytapoja kehitetään edelleen ja niiden käyttö laajennetaan kaikkeen lastensuojeluun.
Apu ja tuki
Lastensuojelu vastaa lasten ja perheiden hyvinvoinnin edellyttämien toimenpiteiden toteutuksesta tilanteissa, joissa kotiympäristössä ilmenee erikoistarpeita. Apua voidaan antaa keskustelun, neuvonnan ja aputoimien muodossa. Tavallisiin aputoimenpiteisiin kuuluvat ulkoiset tukikontaktit, kotona annattavat aputoimet ja pääsy päivähoitoon.
Lapsilla on myös oikeus osallistua omaa hyvinvointiaan koskevaan päätöksentekoon ja ilmaista mielipiteensä ikänsä ja kypsyytensä mukaisesti. Se koskee erityisesti tapauksia, joissa käytävät hallinnolliset ja oikeuskäsittelyt vaikuttavat merkittävästi lasten jokapäiväiseen elämään.
Edellytetään toimia – jopa vanhempien toiveiden vastaisesti
Lastensuojelun on ryhdyttävä toimiin, mikäli kotiympäristössä järjestetyt toimenpiteet eivät riitä turvaamaan lapsen tarpeita. Sellaisissa tapauksissa lastensuojelu saattaa neuvotella vanhempien kanssa ja sen jälkeen sijoittaa lapset perhehoitoon, lastensuojelulaitokseen tai ottaa käyttöön erityisiä vanhempien ja lasten välisiä toimenpiteitä. Lapsen huostaanotto vanhempien tahdon vastaisesti vaatii läänin sosiaalilautakunnan päätöksen kunnallisten viranomaisten tekemän suosituksen perusteella. Lääninlautakunta on valtiollinen toimielin, jolla on autonominen asema suhteessa ministeriöön ja maaherran kansliaan. Lääninlautakunnan tekemän päätöksen voi kumota vain tuomioistuin.
Lääninlautakunnat toimivat Lasten- ja tasa-arvoministeriön alaisuudessa.
Kunnallisen lastensuojelun tehtävä on valvoa kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia sekä heidän vanhempiaan.
Lastensuojelun työntekijöillä on tiedossaan runsaasti henkilökohtaista asiakastietoa ja heidän on noudatettava tiukkoja salassapitosääntöjä. Tietoja saa kuitenkin antaa toisille hallintoviranomaisille, kun se on välttämätöntä lastensuojelutehtävien toteuttamiseksi.
Lastensuojeluviranomaisten vastuusta ja tehtävistä määrää lastensuojelulaki. Kokonaisvastuu lastensuojelusta on lapsi- ja tasa-arvoministeriön kautta valtiolla, kun taas lastensuojelun hallinto toteutetaan pääasiassa kunnallisella tasolla ja Norjan lapsi-, nuoriso- ja perheasioiden virastossa.