Yleisesti ottaen norjalaiset naiset ovat onnistuneet hyvin saamaan poliittista vaikutusvaltaa. Siinä missä kolmekymmentä vuotta sitten naisia oli vain 15 prosenttia Stortingetin (Norjan suurkäräjät) edustajista, luku on viime vuosina vaihdellut 36 ja 39 prosentin välillä. Miesten ja naisten lisääntynyt yhdenvertaisuus päätöksenteossa liittyy läheisesti naisten koulutus- ja työllistymismahdollisuuksien parantumiseen. Pätevyys, kokemus, naisiin suopeasti suhtautuminen ja hyvä tahto eivät kuitenkaan itsessään riitä. Kokemus on osoittanut, että naisten määrä poliittisissa elimissä ei kasva ilman kohdennettuja toimenpiteitä, kuten erityisiä kampanjoita ja sukupuolikiintiöitä.
Sukupuolikiintiöt otettiin ensimmäisenä käyttöön sosialistisessa vasemmistopuolueessa ja liberaalipuolueessa niinkin varhain kuin 1970-luvulla. Nykyään kiintiöjärjestelmä on käytössä lähes kaikissa Norjan suurissa puolueissa, jotka soveltavat sitä nimityksissä, vaaleissa sekä puolueen hallintoelinten kokoonpanoissa kaikilla tasoilla. Kiintiöjärjestelmä on vapaaehtoinen ja puolueiden itsensä käyttöön ottama. Norjassa ei ole mitään lakiin perustuvaa määräystä, joka koskisi sukupuolten tasapuolista edustusta poliittisissa puolueissa tai suoraan valituissa elimissä.
Kiintiöjärjestelmä on otettu käyttöön myös julkisen sektorin komiteoissa, johtokunnissa ja neuvostoissa. Kolmekymmentä vuotta sitten näissä elimissä oli naisia vain 11 prosenttia. Vaatimus sukupuolten yhtäläisestä edustuksesta mm. julkisen sektorin komiteoissa astui voimaan vuoden 1981 tasa-arvolain myötä. Vuodesta 1988 lähtien on vaadittu, että molempien sukupuolten osuus edustajista on oltava vähintään 40 prosenttia. Viimeisimmän lakimuutoksen jälkeen naisten edustus nousi 22 prosentista ja vakiintui 40 prosenttiin vuonna 1997.
Vuonna 1986 silloinen pääministeri Gro Harlem Brundtland nimitti hallituksen, jossa oli ennätysmäärä naisia. Siitä lähtien missään Norjan hallituksessa ei ole ollut alle 40 prosenttia naisia.
Sukupuolten edustus yritysten johtokunnissa
Vuoden 2003 tilastot osoittavat, että keskimäärin 8,5 prosenttia Norjan yksityissektorilla toimivien julkisoikeudellisten osakeyhtiöiden johtokuntien jäsenistä (osakkeenomistajista ja työntekijöiden edustajista) oli naisia (heinäkuu 2003). Valtion yrityksissä luku oli 45,7 prosenttia (maaliskuu 2003).
Valtion omistamien yritysten johtokuntaedustusta koskevaa yrityslainsäädäntöä muutettiin tammikuun ensimmäisenä päivänä 2004. Silloin säädettiin, että yritysten johtokunnissa täytyy olla vähintään 40 prosenttia kummankin sukupuolen edustajia.
Vastaavat muutokset otettiin käyttöön myös yksityissektorilla toimivissa julkisissa osakeyhtiöissä, mutta yrityssektorin kanssa allekirjoitettiin sopimus, jonka mukaan säännöt eivät astuisi voimaan, mikäli sukupuolten välisessä asemassa saavutettaisiin tasapaino vapaaehtoisesti vuoden 2005 kuluessa. Norjan tilastokeskuksen laatimien tilastojen mukaan Norjassa oli 1.7.2005 tietojen mukaan 519 julkista osakeyhtiötä. Niistä 68 (13,1 prosenttia) täytti sukupuolten keskinäistä edustusta koskevan ehdon. Naisten osuus johtokuntapaikoista (omistajina ja palkattuina) norjalaisissa julkisissa osakeyhtiöissä oli 15,5 prosenttia. Siitä syystä Stoltenbergin hallitus päätti panna säännöt täytäntöön 1. tammikuuta 2006 lähtien.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että Norjan tilastokeskuksen tilastot osoittavat, että lähes 60 prosenttia kaikista korkeampaa koulutusta tavoittelevista on naisia ja että neljä vuotta kestävät yliopisto- tai korkeakouluopinnot suorittaneista naisten määrä ylittää nyt miesten lukumäärän.
Mainittu uusi lainsäädäntö ei koske yksityisiä osakeyhtiöitä. Ne ovat Norjassa enimmäkseen pieniä perheyrityksiä, joiden omistajat ovat luonnollisia henkilöitä, jotka toimivat itse yrityksensä johtokunnassa. Sen tyyppisiin yrityksiin sukupuolten välistä edustusta koskeva laki ei sovellu kovin hyvin. Julkisissa osakeyhtiöissä osakkeenomistajuus jakautuu laajemmalle eikä yritysjohto ole luonnollinen henkilö.