Norjalaisten naisten osallistuminen työelämään ei ole koskaan ollut suurempaa – maailmanlaajuisesti katsottuna norjalaiset naiset ovat tilaston kärjessä. Vuoden 2004 lukujen valossa 75 prosenttia kaikista 25-66 vuotiaista naisista käy työssä, kun vastaava luku miesten kohdalla on 82. Myös suuri osa naisista, joilla on pieniä lapsia, osallistuu työelämään. 72 prosenttia naisista, joilla on alle kolmevuotiaita lapsia, käy työssä ja naisista, joiden lapset ovat 3–6 -vuotiaita, työssä käy 82 prosenttia.
Norjan perhe- ja sukupuolten välisen tasa-arvopolitiikan tarkoituksena on ollut mahdollistaa miesten ja naisten tasapuoliset mahdollisuudet osallistua perhe- ja työelämään. Erityisen tärkeitä tässä yhteydessä ovat julkisen rahoituksen tuella toimivat päiväkodit sekä vanhempainloma (joka sisältää isyyskiintiön), joka on 53 viikkoa 80 prosentin korvauksella palkasta tai 43 viikkoa 100 täydellä palkalla. Vanhempainlomaa on täydennetty järjestelmällä työaikojen joustosta.
Korkeamman koulutuksen saaneiden miesten ja naisten määrä on nykyään suurin piirtein sama. Koulutusohjelmien suhteen useimmat tekevät yhä perinteisiä valintoja. Naiset valitsevat opetus- ja hoitoalan, kun taas miehet valitsevat tekniikkaan ja luonnontieteisiin liittyviä aineita. Kolme viidestä yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoista on naisia.
Neljäkymmentäkolme prosenttia 16–74 -vuotiaista naisista tekee osa-aikatyötä, kun vastaava luku miesten kohdalla on vain 13 prosenttia. Keskimääräinen viikoittainen työaika on naisilla 30,6 tuntia ja miehillä 37,2 tuntia (v. 2004). Norjassa on edelleen olemassa 15 prosentin palkkakuilu sukupuolten välillä. Se selittyy kuitenkin suureksi osaksi sillä, että miehet ja naiset työskentelevät eri aloilla ja sektoreilla ja sillä, että naisia on enemmän osa-aikaisissa töissä.
Kaikista julkisella sektorilla työskentelevistä henkilöistä on 68 prosenttia naisia. Se johtuu suureksi osaksi kuntasektorista, jonka työntekijöistä 78 prosenttia on naisia. Myös hallinnon alalla työskentelevistä työntekijöistä naiset muodostavat enemmistön, 57 prosenttia. Yksityisellä sektorilla työskentelevistä miehet muodostavat selkeän enemmistön (v. 2004).
Esikouluopettajista, sairaanhoitajista ja muusta hoitohenkilöstöstä samoin kuin siivoushenkilökunnasta naisia on suurempi osa, yli 90 prosenttia. Insinöörin ammatti on puolestaan ollut miehinen linnake ja on sitä edelleen, mutta naisten osuus kaikista lääkäreistä on 34 prosenttia ja kaikista lakimiehistä 26 prosenttia.
Norja otti vuonna 2003 maailman ensimmäisenä valtiona käyttöön lain, joka määräsi tasapuolisesta edustuksesta yritysten johtokunnissa. Laki koskee valtion omistamia yrityksiä (joiden osalta se astui voimaan 1. tammikuuta 2004) sekä julkisia osakeyhtiöitä yksityisellä sektorilla (joiden osalta se astui voimaan 1. tammikuuta 2006). Naisten osuus valtion omistamien yritysten johtokunnissa on ylittänyt 40 prosenttia useiden vuosien ajan, mutta on julkisissa osakeyhtiöissä selvästi alhaisemmalla 18 prosentin tasolla (v. 2006). Lisätietoja tasapuolisesta sukupuolisesta edustuksesta yritysten johtokunnissa löytyy Norjan lapsi- ja tasa-arvoministeriön sivustosta.
Kansallisena huolenaiheena on yhä edelleen se, että yleisesti ottaen naisia ei juurikaan ole korkeimmissa johtotehtävissä yksityisellä, valtiollisella ja kunnallisella sektorilla. Vuonna 2005 naisten osuudet olivat vastaavassa järjestyksessä 22, 23 ja 23 prosenttia. Yksityisissä yrityksissä naisten osuus keskitason johtajista on vain 27 prosenttia (v. 2005). Vastaavaa lukua ei ole saatavissa julkiselta sektorilta.