Naisten ja lasten salakauppa on nykyajan orjuuden muoto. Joka vuosi tuhansia naisia ja lapsia viedään maasta toiseen, yleensä Itä-Euroopasta Länsi-Eurooppaan osana ihmiskauppaa. Tällaisen kaupankäynnin päätarkoituksena on seksuaalinen hyväksikäyttö, joskin sitä käytetään myös laittoman työvoiman hankinnassa. Ihmiskauppa on karkea seksuaalisen väkivallan muoto, joka on ristiriidassa sukupuolten välisen tasa-arvon periaatteen kanssa. Erityisen alttiina ihmiskaupalle ovat köyhyydessä elävät naiset ja lapset, jotka usein järjestäytyneessä rikollisuudessa mukana olevat salakuljettajat vievät mukanaan rahan toivossa. Ihmiskauppa on vakava järjestäytyneen rikollisuuden muoto ja selkeä loukkaus ihmisoikeuksia vastaan.
Vuonna 2003 Norja otti käyttöön ensimmäisen toimenpidesuunnitelman naisten ja lasten salakaupan torjumiseksi. Siinä määritellään toimenpiteet uhrien suojelemiseksi ja auttamiseksi, ihmiskaupan estämiseksi ja kaupan järjestäjien vastuuseen saamiseksi.
Vuonna 2002 Norjan hallitus laati valtion virkamiehille eettiset periaatteet, joissa kielletään seksipalveluiden osto ja hyväksyminen. Päätöksen perusteena on yhä kasvava kansainvälisen prostituution ongelma sekä naisten ja lasten salakuljetus seksuaalisia tarkoituksia varten. Periaatteet osoittavat selkeästi ne eettiset ja moraaliset normit, joita ylempien virkamiesten ja viranhaltijoiden odotetaan Norjassa noudattavan.
Periaatteiden käyttöön otolla korostetaan valtion roolia hyvän esimerkin antajana. Näin viranomaiset ja valtio työnantajina pyrkivät ottamaan periaatteellista vastuuta siitä, että ihmisten alentumista seksuaalisessa tarkoituksessa harjoitettuun ihmiskauppaan voitaisiin ehkäistä.