Mitä norjalaiset tekevät talvella, kun lumi ja jää peittävät suuren osan heidän kotimaastaan? He lähtevät hiihtämään, hyppäämään mäkeä, laskettelemaan. Viikonloppuisin, lomilla, töiden jälkeen. Kun lumi keväällä sulaa alangoilta, he vetäytyvät lumirajan mukana ylös vuorille. Ja mikäli lunta ei tosiaankaan ole ulottuvilla, voi aina mennä luistelemaan...
Norja on vuosien varrella ollut maailman toiseksi menestynein kansakunta talviurheilussa; vain entinen Neuvostoliitto on voittanut enemmän olympiamitaleja. Hyvän menestyksen voi Norjassa laskea talviurheilun pitkien perinteiden ja suuren suosion ansioksi.
Norjalaisilla on käytännöllisesti katsoen rajattomat hiihto- ja luistelumahdollisuudet. Noin 30 000 kilometriä (kolme kertaa Norjan ja Australian välinen etäisyys) merkittyjä hiihtolatuja mutkittelee turmeltumattoman luonnon halki. Hiihtoladut eivät koskaan ole kaukana edes pääkaupunki Oslosta, 400 000 asukkaan kaupungista. Hiihtolatuja tehdään myös ylös vuoristoon, missä hiihtämisestä voi nauttia pitkälle toukokuuhun saakka.
Pimeys laskeutuu talvella varhain, mutta se ei ole mikään este hiihtämiselle. Noin 2500 valaistua latua ympäri maata tarjoaa tilaisuuden hankkia tervetullutta virkistystä ja antaa hyvän mahdollisuuden kovaankin harjoitteluun töiden jälkeen. Alppihiihto on vähitellen lisännyt suosiotaan Norjassa, vaikka se ei ole likimainkaan yhtä yleinen harrastus kuin maastohiihto. Laskettelukeskuksia on syntynyt ympäri maata ja Norjan rinteissä palvelee neljä gondolihissiä, noin 425 hiihtohissiä ja 250 pienempää kapulahissiä. Mäkihypyn suosio on hieman laskenut viime vuosien aikana. Siitä huolimatta Norjassa on noin 600 hyppyrimäkeä.
Hiihtäminen on nykyään Norjan talviurheilulaji numero yksi. Mikään muu norjalainen urheilutapahtuma ei kerää talvisin sellaisia yleisömääriä kuin Holmenkollenin kisat. Holmenkollenin hyppyrimäki, joka nyt on yli 100 vuotta vanha, on kansallinen muistomerkki ja yksi maan suosituimmista matkailunähtävyyksistä: yli miljoona kävijää tekee joka vuosi tuon lyhyen matkan Oslon keskustasta nähdäkseen sen. Kun vuonna 1892 pisin Holmenkollenin mäestä hypätty hyppy oli 22 metriä, nykyiset mäkihyppääjät voivat hypätä noin 100 metriä pitemmälle. Myös maailman huippuhiihtäjät kilpailevat maastohiihtolajeissa Holmenkollenilla joka vuosi. Ja monet tuhannet lapset osallistuvat Holmenkollenilla vuosittaiseen lasten päivän juhlaan.