Hänen Majesteettinsa kuningas Harald V korosti Sámediggin (Saamelaiskäräjien rakennuksen) virallisten avajaisten yhteydessä vuonna 1997 pitämässään puheessa, että sekä saamelaiset että norjalaiset kuuluvat kiinteänä osana norjalaiseen yhteiskuntaan ja pyysi anteeksi tapaa, jolla saamelaisia oli menneisyydessä kohdeltu: ”Norjan valtio perustettiin kahden kansan – saamelaisten ja norjalaisten – asuttamalle alueelle. Saamelaisten historia on vahvasti nivoutunut Norjan historiaan. Esitämme tänä päivänä valtion puolesta pahoittelumme siitä epäoikeudenmukaisuudesta, jota saamen kansa joutui kokemaan ankaraa norjalaistamispolitiikkaa toteutettaessa.”
Norjan viranomaiset alkoivat 1800-luvun lopulla toteuttaa tiukkaa norjalaistamispolitiikkaa saamelaisiin ja kansallisiin vähemmistöihin. 1930-luvun lopulle tultaessa saamelaisten suhteen alettiin noudattaa myönteisempää vähemmistöpolitiikkaa. Kirkko- ja opetusministeriö nimitti vuonna 1956 komitean tutkimaan saamelaisasioita. Komitea ehdotti vuonna 1959 valmistuneessa raportissa uudenlaista politiikkaa, joka edusti täyskäännöstä verrattuna norjalaistamis- ja yhtenäistämispolitiikkaan. Ministeriö jätti vuonna 1962–63 Stortingille kyseisiin suosituksiin perustuvan raportin, jonka pohjalta alettiin ensi kertaa käydä laajaa parlamentaarista keskustelua Norjan saamelaispolitiikkaa hallitsevista perusperiaatteista.
Sen jälkeen toteutettiin muutamia toimenpiteitä saamelaisalueiden asutuksen ja taloudellisen aktiviteetin säilyttämiseksi ja kehittämiseksi. Sellaisiin kuuluvat saamelaisen kehitysrahaston perustaminen vuonna 1974 ja poronhoitosopimuksen solmiminen vuonna 1976.
1980-luvulla perustettiin saamelaisten oikeuksien komitea ja saamelaiskulttuurin komitea. Saamelaisten oikeuksien komitean esityksen perusteella hyväksyttiin vuonna 1987 Sámediggiä (saamelaiskäräjiä) ja muita saamelaisten lakiasioita koskeva laki (saamelaislaki). Ensimmäiset saamelaiskäräjävaalit järjestettiin syyskuussa 1989 Norjan suurkäräjävaalien yhteydessä, ja Kuningas Olavi avasi Sámediggin ensimmäisen istunnon virallisesti 7. lokakuuta samana vuonna.
Kollektiivinen ja yksilöllinen korvaus
Vuonna 2000 Storting perusti saamen kansan säätiön, jonka pääoma on 75 miljoonaa Nkr. Säätiön tuotto on määrä käyttää erilaisiin saamenkieltä ja saamelaista kulttuuria vahvistaviin toimenpiteisiin ja sen on määrä toimia kollektiivisena korvauksena aiemmin käytetyllä norjalaistamispolitiikalla saamen kansalle aiheutetusta vahingosta ja sitä vastaan tehdystä vääryydestä. Rahastoa hallinnoi Sámediggi.
Kesäkuussa 2004 Norjan hallitus laati valkoisen kirjan, jossa se esittää korvausta Stortingin ex gratia -järjestelmän mukaisesti saamelaisille ja kveeneille (suomalaisista polveutuvalle pohjoisessa asuvalle kansalle), jotka toisen maailmansodan seurauksena jäivät vaille mahdollisuutta käydä koulua. Kouluopetuksen puuttumisen sekä aiemman norjalaistamispolitiikan seurauksena monet tuon ajan saamelaiset ja kveenit eivät koskaan oppineet lukemaan ja kirjoittamaan. Ehdotus tulee myöhemmin jatkokäsittelyyn Stortingissä.
Hallituksen tavoite luoda puitteet, joissa Norjan saamelaisväestö voi ylläpitää ja kehittää kieltään, kulttuuriaan ja elämäntapaansa, on kirjattu Norjan perustuslain artiklaan 110 a ja saamelaislain säädöksiin. Norja on myös sitoutunut suojelemaan saamelaisväestön oikeuksia ratifioimalla erilaiset kansainväliset sopimukset, erityisesti YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen artiklan 27 sekä ILO:n alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen nro 169. Neljän eri valtion alkuperäiskansana ja etnisenä vähemmistönä saamelaisväestö tarvitsee ja on oikeutettu erikoisasemaan suhteessa kansainväliseen ja kansalliseen oikeuteen. Norja tunnustaa, että sillä on erityinen velvollisuus varmistaa saamenkielen, saamelaiskulttuurin ja saamelaisen yhteiskuntarakenteen kehittyminen.
Hallitus myönsi vuonna 2004 noin 542:a miljoonaa Nkr saamelaisuuteen liittyvien erityistoimien tukemiseen. Tuosta summasta 227:ää miljoonaa Norjan kruunua hallinnoi Sámediggi.
Sámediggi
Sámediggi toimii hallituksen pääasiallisena tietolähteenä ja neuvottelukumppanina saamelaispolitiikan suhteen. Sámediggi on ottanut vastuun myös hallinnollisista tehtävistä ja poliittisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta tietyillä aloilla. Hallituksen tavoitteisiin on kirjattu vieläkin suuremman vaikutus- ja toimivallan vallan antaminen Sámediggille niissä asioissa, jotka koskevat erityisesti saamelaisväestöä.
Sámediggille on jo annettu vastuu määrärahojen jakamisesta saamelaisjärjestöille sekä kulttuurisiin, taloudellisiin ja kielellisiin kehittämistarkoituksiin. Sen lisäksi hallituksen eri ministeriöistä on siirretty Sámediggille useita tehtäviä, jotka ovat erityisen tärkeitä saamelaiskulttuurille. Sámediggillä on saamelaislain säädösten mukaisesti suurelta osin riippumaton ja huomattava vaikutusvalta sen hoitaessa tuonkaltaisia asioita.