Stortinget (Norjan kansankäräjät) on ollut Norjan ylin poliittinen elin aina siitä lähtien, kun parlamentarismi syntyi vuonna 1884. Stortingetin jäsenet valitaan aina neljän vuoden välein, ja edustajien valtakirjat jaetaan suhteellisen edustuksen mukaisesti. Stortinget valitsee hallituksen kuninkaan puolesta.
Stortingetissa enemmistöllä on oikeus käyttää epäluottamuslausetta hallituksen tai jonkin ministerin erottamiseksi. Kuka tahansa Stortingetin jäsen voi tehdä epäluottamuslausetta koskevan aloitteen tai hallitus voi itse pyytää luottamusäänestystä. Jos hallitus on rikkonut lakia tai toiminut perustuslain vastaisesti, Stortingetillä on oikeus asettaa se syytteeseen. Näin on kuitenkin harvoin tapahtunut.
Stortinget valvoo muodollisesti kahta tärkeintä hallinnollista työkalua: lainsäädäntöä ja kansallisten budjettien hyväksymistä. Hallitus tekee Stortingetille ehdotukset useimmista laeista ja kansallisista budjeteista. Tavallisesti lakiehdotukseen tarvitaan vain muutamia pieniä muutoksia, sillä hallituksella joko on Stortingetissä jo sitä tukeva enemmistö tai se on muokannut ehdotusta niin, että se vastaa Stortingetin enemmistön vaatimuksia.
Stortinget valvoo hallituksen toimintaa. Tärkeimpiä valvonnan välineitä ovat luottamusäänestyksen järjestäminen, syyttäminen oikeudessa, yleisen tilintarkastustoimiston suorittamat tarkastukset sekä parlamentaaristen kysymysten ja välikysymysten käyttäminen. Kyselytunnilla Stortingetin jäsenillä on mahdollisuus esittää kysymyksiä suoraan hallitukselle, joihin asianomaisen ministerin on vastattava. Tästä seuraa yleensä lyhyt väittely.
Stortingetissä on 169 vaaleilla valittua edustajaa, jotka kaikki edustavat jotain puoluetta.
Stortingetiä johtaa kuudesta jäsenestä koostuva puhemiehistö. Neuvotteluilla ja Stortingetin kamarissa tapahtuvalla väittelyllä on yleensä vähän merkitystä asian käsittelyn lopputulokseen. Suurin osa työstä tapahtuu pysyvissä komiteoissa, joissa suurin osa hallituksen lakiehdotuksia koskevista muutosesityksistä tehdään. Yhdessä yksityisten puolueryhmien ohella kaksitoista pysyvää komiteaa ovat Stortingetin tärkeimmät poliittiset elimet.
Stortingetin valitsevat läänit suhteellisen edustuksen periaatteella, eli jokaisella läänillä on tietty määrä edustajia sen väestömäärään suhteutettuna.