Norjalainen taiteilija Ann Kathrine Dolven on monenlaisen taiteen osaaja: hän taitaa kuvataiteen ohella äänen ja liikkuvan kuvan käytön. Helene Schjerfbeckin kunniaksi pystytettävä muistomerkki on suuri installaatio, jonka keskiössä on iso vanhanaikainen pronssikirkonkello. Kello ripustetaan puistoon kahdenkymmenen metrin korkeuteen, jossa sitä voi myös soittaa. Muistomerkin on määrä valmistua vuoden kuluttua.
Epävireinen kello
Voittajateoksen nimi on The Finnish Untuned Bell eli Epävireinen suomalainen kello. Suunnittelija Ann Kathrine Dolven kertoo löytäneensä vanhan kirkonkellon Englannista, jossa hän asuu osan vuodesta. Dolven kertoo olevansa kiinnostunut taiteesta, jossa akustiikka on mukana.
“Mielestäni epävireinen kello on sopiva symboli Helene Schjerfbeckille, joka ei itse ollut kaikilta osin harmoniassa aikansa kanssa: ennen kaikkea modernistisen ja aikaansa edellä olevan maalaustaiteensa vuoksi, mutta myös, koska hän itse oli fyysisesti heikossa kunnossa. Schjerfbeck oli rohkea ja itsenäinen taiteilija.”
Muistomerkki-installaatioon kuuluu myös penkkejä, jotka asetetaan kellon alle ja joilla ihmiset voivat istua ja pohtia Schjerfbeckin elämää ja taidetta. “Schjerfbeck oli hieman liikuntarajoitteinen, joten hänellä oli tapana istua penkillä maalaamassa”, Dolven kertoo. ”Penkki on ateljeeni”, Schjerfbeckillä oli tapana sanoa.
Kiinnostava kansainvälinen kilpailu
Ann Kathrine Dolven saa voittajateoksestaan 15 000 euron palkinnon. Toiselle ja kolmannelle sijalle valitut Tuula Närhinen ja Hannu Sirén saavat kumpikin 7 500 euroa. Kansainvälinen Schjerfbeckin muistomerkin suunnittelukilpailu on herättänyt suurta kiinnostusta ympäri maailmaa. Kilpailuun osallistuttiin yhteensä 148 työllä, joista vajaa puolet oli ulkomaalaisia. Tuomaristo jakoi työt kolmeen kategoriaan niiden soveltuvuuden ja taiteellisen laadun perusteella. Kahden parhaan kategorian teoksia on esillä Elverket-galleriassa Tammisaaressa.
Kilpailun tuomaristo valitsi norjalaistaiteilijan suunnittelutyön yksimielisesti voittajaksi. Tuomariston mukaan teos on metaforisesti mielenkiintoinen muistomerkki. Yhteys Schjerfbeckiin on tuomariston mukaan miltei täydellinen, ja teos tuo Schjerfbeckin kaiun Tammisaareen.
Artikkelin pohjana on Hufvudstadsbladetissa 15.4.2010 julkaistu artikkeli.