Finnmark. 
Kuva: : Johan Wildhagen/Innovation Norway .Finnmark. Kuva: : Johan Wildhagen/Innovation Norway

Historia

Viimeisin päivitys: 13.12.2009 //

Kuva: Johan Berge/Innovation Norway .Kuva: Johan Berge/Innovation Norway
Viikinkiajasta keskiaikaan

  • Nykyiseen Norjaan kuuluvat alueet koottiin vähitellen yhdeksi kuningaskunnaksi viikinkiajalla, joka kesti 700-luvulta 1000-luvulle. 
  • Aikaisemmin Norjan alueita hallitsivat erilaiset päälliköt, esimerkiksi Trøndelagin alueella Länsi-Norjassa hallitsijoina oli useita jaarleja, kun taas Oslo-vuonon länsirantaa hallitsi Halvdan Svarte eli Halvdan Musta -niminen hallitsija.
  • Halvdan Mustan poika Harald sai lisänimen Kaunotukka, koska hän vannoi, ettei leikkaisi tukkaansa eikä ajaisi partaansa, ennen kuin Norja olisi koottu yhdeksi valtakunnaksi.
  • Harald Kaunotukka eli Harald Hårfagre onnistui kokoamaan Norjan yhdeksi kuningaskunnaksi hallitusaikanaan. Näin hänestä tuli Norjan ensimmäinen kuningas ja hän hallitsi noin vuodesta 870 vuoteen 930.
  • Harald Kaunotukan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, Olavi Haraldinpoika (norjaksi Olav Haraldsson), oli Norjan kuningas vuosina 1015­–1028.
  • Olavi Haraldinpoika halusi käännyttää koko Norjan kristinuskoon, ja toteutti suunnitelmaansa välillä verisestikin. Olavi kuoli niin sanotussa Stiklestadin taistelussa vuonna 1030. Kuolemansa jälkeen Olavi julistettiin pyhimykseksi ja sai lisänimen Pyhä, niinpä hänet tunnetaan nimellä Olavi Pyhä tai Pyhä Olavi. Hänen kunniakseen rakennettiin Trondheimin kaupunkiin kaunis tuomiokirkko. Kaupungin nimi oli tuolloin Nidaros, ja kirkko tunnetaan vielä nykyäänkin nimellä Nidarosdomen eli Nidarosin tuomiokirkko. Se on edelleenkin suosittu pyhiinvaelluskohde monille kristityille eri puolilla maailmaa. Myös Suomessa on Pyhän Olavin nimeä kantavia kirkkoja, ja häntä pidetään Savonlinnassa sijaitsevan Olavinlinnan suojeluspyhimyksenä.
  • Vuodesta 1130 Norjassa alkoi satavuotinen sisällissotien jakso, mutta vuonna 1240 Norja koottiin taas yhden kuninkaan alaisuuteen. Håkon Håkoninpoika eli Håkon Håkonsson oli kuninkaana 46 vuotta aina vuoteen  1263 saakka. Hänen hallintoaikanaan Norja laajeni Orkneyn ja Shetlannin saarille, Hebrideille, Man-saarelle, Islantiin, Färsaarille ja Grönlantiin sekä muutamille nykyisen Ruotsin alueella sijaitseville seuduille. Tätä aikaa kutsutaan Norjan suurvaltakaudeksi.
  • Kuningas Maunu Lainparantajan (Magnus Lagabøte) aikana Norjan lait koottiin yhteen lakikirjaan. Näin Norjasta tuli toinen Euroopan valtio, joka sai yhtenäisen lakikokoelman.

Norjan valtion heikkeneminen ja Tanskan valtakausi

  • Musta surma riehui Norjassa vuoden 1350 tienoilla tuhoisin seurauksin: noin puolet Norjan väestöstä kuoli.
  • Norja muodosti Kalmarin unionin yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa vuonna 1397. Käytännöllisesti katsoen valtioliitto raukesi vuonna 1450, mutta Norjalla oli tämänkin jälkeen yhteinen kuningas Tanskan kanssa.
  • Norjan ja Tanskan liittoa kesti 434 vuotta ja sitä kutsuttiin Norjassa 1800-luvulla ”neljänsadan vuoden yöksi”, koska Norja oli unionin heikompi osapuoli ja sitä hallittiin Tanskan pääkaupungista Kööpenhaminasta käsin.

Demokraattinen perustuslaki vuonna 1814

  • Napoleonin sotien (1800–1815) aikana Tanska-Norjan kuningas Fredrik VI liittoutui Napoleonin kanssa. Näin ollen hänestä tuli myös yksi sodan häviäjistä.
  • Vuonna 1814 solmitussa Kielin rauhassa Tanska joutui luovuttamaan Norjan Ruotsille. Ruotsi oli menettänyt Suomen vuonna 1809 ja se piti Norjaa sopivana korvauksena.
  • Ruotsi keskittyi tuolloin sodan lopettamisvaiheeseen Manner-Euroopassa. Norjassa valittiin valtiopäivät, jotka päättivät Norjan perustuslaista 17. toukokuuta 1814 ja valitsivat tanskalaisen prinssin Norjan kuninkaaksi. Kesällä 1814 Ruotsi julisti Norjalle sodan, joka jäi varsin lyhyeksi: Norja hävisi sodan ja joutui jo samana syksynä muodostamaan valtioliiton Ruotsin kanssa. Näin Norja joutui Ruotsin kuninkaan alaisuuteen.

Valtioliiton päättymisestä nykyaikaan

Kuva: DNFI.Kuva: DNFI

  • Norjalaisten tyytymättömyys valtioliittoa kohtaan kasvoi 1800-luvun lopulla, mikä johti liiton päättymiseen vuonna 1905.
  • Norjalaiset päättivät kansanäänestyksessä, että maasta tulisi monarkia, ja Norjan hallitus tarjosi valtaistuinta Tanskan prinssi Carlille.
  • Prinssi Carl suostui ehdotukseen ja Norjan parlamentti, suurkäräjät, nimitti hänet kuninkaaksi. Hän valitsi kuningasnimekseen Haakon VII.
  • Ensimmäisessä maailmansodassa (1914–1918) Norja ei halunnut asettua kummankaan sotivan osapuolen kannalle ja noudatti niin sanottua läntistä puolueettomuuspolitiikkaa koko sodan ajan.
  • Kun toinen maailmansota syttyi vuonna 1939, Norja halusi noudattaa samaa linjaa kuin ensimmäisessäkin maailmansodassa, mutta Saksa hyökkäsi Norjaan 9. huhtikuuta 1940.
  • Saksa miehitti maan ja Norjan hallitus ja kuningashuone joutuivat lähtemään maanpakoon Isoon-Britanniaan. Sieltä ne johtivat pakolaishallitusta ja vastarintaliikettä aina vapautumiseen, 8. toukokuuta 1945, saakka.
  • Sodan jälkeen Norja oli yksi niistä valtioista, jotka perustivat YK:n vuonna 1945. Norja on myös 1949 perustetun puolustusliitto Naton perustajajäsen.
  • Norja sai Yhdysvalloilta Marshall-apua vuosina 1948–1951.
  • Sodan jälkeen Norjan talous on tasaisesti kasvanut ja sen myötä on muun muassa kehitetty norjalaista hyvinvointivaltiota. Tämän vuoksi Norjassa on vähemmän yhteiskunnallista ja taloudellista eriarvoisuutta kuin monissa muissa länsimaissa.
  • Öljyn aikakausi alkoi Norjassa 1960-luvulla. Öljynetsintä tuotti tulosta, kun Pohjanmereltä löydettiin rikkaita esiintymiä, jotka ovat olleet perustana merkittävälle öljyn- ja kaasuntuotannolle. Myöhemmin esiintymiä on löydetty myös Norjanmereltä ja Barentsinmereltä. Tämän uuden elinkeinon suurimmat tuotantopaikat ovat nykyisin Norjanmerellä Keski-Norjan korkeudella.
  • Norja on nykyisin maailman toiseksi suurin kaasunviejä ja maailman kuudenneksi suurin öljynviejä.
  • Norjassa on järjestetty kaksi kansanäänestystä EU:n jäsenyydestä, vuosina 1972 ja 1994, ja molemmilla kerroilla jäsenyyden vastustajat voittivat.

Bookmark and Share