Alppihiihtäjä Aksel Lund Svindal, Kitzbühel tammikuu 2010. 
Kuva: Franck Fife/Scanpix.Alppihiihtäjä Aksel Lund Svindal, Kitzbühel tammikuu 2010. Kuva: Franck Fife/Scanpix

Etelänavalta Vancouveriin

Viimeisin päivitys: 8.2.2010 // Me norjalaiset pidämme ajatuksesta, että olemme syntyneet sukset jalassa. Mutta onko entisaikojen naparetkistä ja telemarkhiihdon tekijänoikeuksista apua, kun kohtaamme maailman hiihtoeliitin Vancouverin olympialaisissa? Olemmeko edelleenkin vaahterasiirapin arvoisia?

Murtomaahiihtäjä Petter Northug, ampumahiihtäjä Ole Einar Bjørndalen ja alppihiihtäjä Aksel Lund Svindal edustavat nykyajan hiihtosankareita, joihin me norjalaiset mieluusti samaistumme. Yhdessä muun norjalaisjoukkueen kanssa he lähtevät Vancouverin olympialaisiin tavoitteenaan täyttää taskunsa jaloilla metalleilla. Mukanaan heillä on repun täydeltä hiihtoperinteitä.

 

Suksilla napaseutujen yli


Pohjolan ja Siperian asukkaat ovat jo esihistoriallisista ajoista lähtien käyttäneet suksia metsästyksen ja pyynnin apuvälineinä. Norjassa suksista on kehittynyt paljon enemmän. Niistä on tullut kansallisen identiteettimme symboli, ja maamme on kasvattanut useita legendaarisia hiihtäjiä, jotka ovat tutkimusretkillään suunnanneet umpihangessa luotaantyöntäville seuduille. Näitä ovat Roald Amundsen, ensimmäinen etelänavan saavuttanut ihminen, ja Liv Arnesen, ensimmäinen sinne yksinään vaeltanut nainen.

 

Hiihtourheilun kehto


Norjalainen oli myös Sondre Nordheim, joka tunnetaan modernin hiihtourheilun suurimpana pioneerina. Sen lisäksi, että hän oli virtuoosimainen murtomaahiihtäjä, mäkihyppääjä ja alppihiihtäjä, hän oli myös innovatiivinen suksien ja siteiden kehittäjä. Valokuvat, joissa hän laskee suksilla kotikylänsä Morgedalin talojen katoilla ovat erottamaton, osa lapsuuttamme. Nordheimin ansiosta Morgedalia kutsutaan ”hiihtourheilun kehdoksi”. Sata vuotta Nordheimin syntymän jälkeen järjestettiin ensimmäiset talviolympialaiset Ranskan Chamonix’ssa vuonna 1924. Kuten tuolloin, Norjan tavoitteet ovat nytkin korkealla ja meillä on etujoukkomme:

Ole Einar Bjørndalen, yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä hiihtäjistä. 
Kuva: Norjan ampumahiihtoliitto.Ole Einar Bjørndalen, yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä hiihtäjistä. Kuva: Norjan ampumahiihtoliitto

Bjoerndalen Valley


Ampumahiihtäjä
Ole Einar Bjørndalen voitti ensimmäisen nyt jo neljästä henkilökohtaisesta olympiakullastaan kaksitoista vuotta sitten, ja osallistuu tänä vuonna olympialaisiin neljättä kertaa. Hän on ampumahiihdon legenda jo eläessään, Vancouverin olympialaisissa on hänen mukaansa jopa nimetty yksi latuosuus: Bjoerndalen Valley.

 

The Comeback Kid


Aksel Lund Svindal on vuosia ollut yksi maailman parhaista alppihiihtäjistä. Hän on päässyt maailmanmestaruuskisoissa kaikille mitalisijoille ja voitti maailmancupin kokonaiskilpailun 2006–2007. Kaaduttuaan Coloradon Beaver Creekissä vuonna 2007 hän loukkaantui vakavasti ja jätti kilpauransa pitkäksi aikaa. Hän kamppaili kuitenkin itsensä takaisin huipulle ja voitti jälleen maailmancupin 2008–2009. Vancouverissa hän tavoittelee ensimmäistä olympiamitaliaan.

 

Rajat rikkovia innovaatioita


Yksi asia yhdistää sekä Bjørndalenia että Lund Svindalia, murtomaahiihdon Petter Northugia ja Marit Bjørgenia, lumilautailija Kjersti Buaasia ja muita hiihtoharrastuksen profiloijia: he ponnistelevat jatkuvasti rikkoakseen omien suoritustensa rajoja ja löytääkseen uusia ja parempia toimintatapoja. Tällä tavoin voitetaan olympiamitaleita ja päästään ensimmäisenä valloittamaan etelänapa.

 

Reilua peliä


Onneksi olympialaiset eivät ole yksinomaan kivenkovaa taistelua kunniasta ja arvostuksesta. Se on myös areena, jolla reilun pelin periaate on voimissaan. Kuuluisa sauvankatkeamiskohtaus Torinon olympialaisista osoittaa selvästi, että kansa arvostaa reilua peliä. Naisten viestissä yhdeltä Kanadan joukkueen jäseneltä katkesi sauva, eikä Norjan hiihtomaajoukkueen johtaja Bjørnar Håkensmoen aikaillut ojentaessaan tälle uuden. Kanadan naiset pääsivät kisassa hopealle.

Kanadan Norjan-suurlähettiläs Jillian Stirk toi Håkensmoenille kansansa kiitoksena 7 400 tölkkiä vaahterasiirappia. 
Kuva: Kanadan suurlähetystö Oslossa.Kanadan Norjan-suurlähettiläs Jillian Stirk toi Håkensmoenille kansansa kiitoksena 7 400 tölkkiä vaahterasiirappia. Kuva: Kanadan suurlähetystö Oslossa
 

Viisi tonnia vaahterasiirappia

 

Tämä reilu teko saattoi maksaa Norjalle paikan palkintopallilla, mutta kanadalaiset osasivat arvostaa sitä: Håkensmoen sai palkakseen viisi tuhatta kiloa vaahterasiirappia Kanadasta. Tavalliset kanadalaiset eri puolilla maata olivat ostaneet siirappitölkkejä ja liimanneet niihin henkilökohtaiset kiitokset tervehdyksenään. Loppujen lopuksi Kanadan suurlähettiläs matkusti rannikkolaiva Hurtigrutalla pitkin Norjan rannikkoa tarjoillen ohukaisia ja siirappia.

 

Perinteet vieläkin kunniassaan

 
Vancouverin laduilla kilpailu on kovempaa kuin koskaan ja entisten hiihtosankareiden historialliset suoritukset ovat jääneet taakse. Meitä ei mitaleiden tavoittelussa helpota se, että olemme voittaneet kilvan etelänavan saavuttamisesta tai että maassamme on hiihtourheilun kehto. Hiihdon perinteet ovat kuitenkin tärkeitä, olivatpa ne tuhansien vuosien mittaisia kuten Norjassa tai uusia ja kehittyviä, kuten monissa muissa olympialaisiin osallistuvissa maissa.

 

Mitaleja ja siirappia


Olympialaiset ovat kasvaneet ja saavuttaneet ainutlaatuisen asemansa perinteiden, innovaatioiden ja reilun pelin yhtymäkohdassa. Tätä asemaa lujittavat Vancouverissa sekä uudet että jo oman asemansa vakiinnuttaneet hiihdon sankarit. Koska jaettavien mitalien määrä on rajallinen, vain harvat kilpailijat palaavat kotiin jalometallia taskussaan.

 

Mutta on hyvä muistaa, että suuntaamme Kanadaan – vaahterasiirappia riittää kaikille.


Lähde: Utenriksdepartementet   |   Jaa verkossa   |   print