Norjan ensimmäinen kansankorkeakoulu avasi ovensa vuonna 1864 ja nykyään eri puolilla maata on 77 kansankorkeakoulua. Niissä opiskelee noin 6 000 opiskelijaa vuosittain, joista useimmat ovat 18 – 25 -vuotiaita toisen asteen opintonsa päättäneitä kansalaisia. Useat kansankorkeakoulut tarjoavat myös lyhytkursseja ikäihmisille ja neljä vammaisille tarkoitettua erikoiskoulutusta.
Kansankorkeakoulut järjestävät majoituksen, ja asuminen oppilaitoksen alueella on tärkeä osa koko koulutusohjelmaa.. Opetusohjelmissa on käytössä holistinen lähestymistapa ja niiden tavoitteena on rohkaista opiskelijoita kehittämään itseään yksilöinä, sosiaalisesti sekä akateemisesti. Kaikki koulut ovat pieniä ja oppilasmäärä on yleensä 60 – 100.
Kansankorkeakouluissa ei voi suorittaa tutkintoja eikä virallisia tenttejä. Osallistujat saavat diplomin, mutta oppilaitos ei myönnä mitään virallista julkiseen koulutusjärjestelmään verrattavissa olevaa pätevyyttä. Pääaineita ovat muun muassa musiikki, näyttämötaide, ulkoharrasteet, joukkoviestimet, tietokonetaidot, käsityö, kansainvälinen solidaarisuus ja urheilu. Jokaisella kansankorkeakoululla on tiettyjä pakollisia kursseja, joiden lisäksi kaikkien opiskelijoiden on valittava valinnaisia kursseja.
Useimmat kansankorkeakoulut ovat yksityisten järjestöjen ja säätiöiden omistamia ja ylläpitämiä. Kymmenen niistä on kuitenkin läänin tai kunnan omistuksessa. Lukukausimaksuja ei ole, mutta opiskelijat maksavat elinkustannuksensa, retket, opiskeluun liittyvät toiminnat ja opiskelumateriaalinsa itse. Norjan valtion opintolainarahastosta on saatavissa opintolainoja ja stipendejä.
Kansankorkeakoulut ovat Norjassa erittäin suosittuja. Niihin hakeutuvat erityisesti sellaiset henkilöt, jotka pitävät välivuotta toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksen välissä ja ne, jotka haluavat rauhassa arvioida tulevaisuuden koulutus- ja työllistymismahdollisuuksiaan.